Käväisin Giblikin kanssa hallilla nopsaan. Tehtiin lyhyet ja nopsavauhtiset treenit, mihin kuului kauempaa ohjattu hypyn takaakierto molempiin suuntiin. Sitä pitikin kertailla, koska kaksi eka kertaa koiruus hyppäsi suoraan. Tuli treeni siis hyvään saumaan. Toisena teetin keppien 90 asteen avokulmaa "ulkopuolelta" ohjattuna ja siirryin keppien vasemmalle puolelle Giblin takaa, ja sama keppikulma, kun vaihdoin puolen keppien lopuksi. Pujottelu tuli näin 4 x. Mielestäni Gibli on saanut hyvin itsevarmuutta. Ulkona katsoin, että tassut osuivat puomin kontakteille.
Sitten käytiin kävelemässä ulkoilualueella. Annoin koirien haistella rauhassa, mindfulness-kävelyä itsellenikin.
Koronasta tuumin sellaisia, että kait sitä on opeteltava elämään "normaalia" elämää maski päässä ja käsiä desinfioiden varsin pitkään, vuosia? Loppuikä?
Katselin eilen Lystiä, kun se kirmasi metsässä Giblin perään. Ei enää pitkästi, mutta muutaman kymmenen metriä. Giblihän haastaa sitä aina jahtaamaan itseään ja välillä onnistuukin. Näyttää molemmilla olevan kivaa. Leikki loppuu joka kerta yhteiseen mielenkiintoisen hajun haisteluun tai mustikan syöntiin. Niin, siis katselin Lystiä. Mietin, miten se on ollut lempeä ja samalla jämäkkä koira, ja taitava Giblin kanssa. Kuinka rohkea se on ollutkaan, kun on uskaltanut vastustaa pelkojaan. Eihän sellainen tiedä rohkeudesta mitään, joka ei pelkää ja ylitä itseään. Illemmalla harjasin ja hieroin sitä. Aika usein huomioin, "mitä kaunotar Lysti?" Saan vastaukseksi lauhkean hännän heilautuksen. Kuinka arvokas se onkaan omana itsenään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti