tiistai 1. joulukuuta 2015

Kunnon koiraurheilija

Mietin joskus, millainen on kunnon koiraurheilija. Sellainen kadehdittava ihminen, jota ei voi edes kadehtia, koska se olisi väärin niin reilua ihmistä kohtaan.

Kunnon koiraurheilijalla on järkevä valmentautumissuunnitelma ja osiin jaettu päämäärä, mutta hän ei pety, vaikka tavoitteiden toteutus vaatii muutoksia ja vie aikaa. Hän suhtautuu ystävällisesti kaikkiin, jotka kysyvät häneltä neuvoa. Hän on miettinyt koulutusta syvemmin kuin muut: "Mutta katsos, jos teet näin, silloin koirasi tajuaa, mitä pohjimmiltaan haluat ja silloin sun ei tartte tehdä näin ja näin."

Hän hymyilee kilpakavereilleen, ostaa kahvin ja pullan kanttiinista, piristää palelevaa talkoolaista ja tervehtii koetoimitsijaa. Hän vilpittömästi onnittelee tulosten tehneitä tuntemattomiakin kisaajia. Hänen takakontissaan on aina ylimääräinen lelu, talutushihna, paristo, banaani, tuoremehu, viilentävä loimi tai toppatakki sitä tarvitsevalle.

Hänen koiransa eivät häiritse ketään. Ne eivät provosoi eivätkä provosoidu. Hihnakäytös on kaunista. Yhtään turhaa haukahdusta ei kuulu. Koiran ja omistajansa välillä vallitsee upea, toisiaan kunnioittava yhteistyösuhde.
Kuvan koirakko ei liity juttuun.
Kunnon koiraurheilija ei ole kunnianhimoinen tai liian kilpailuviettinen. Hän ajattelee aina koiransa parasta. Hän suunnittelee liikkumisensa esim. agilityradalla niin, että koiralle ei koidu vaaraa. Liian kunnianhimoinen on vähän pettynyt maalissa, kun tuli taas hylätty rata. Ei auta vaikka hän silti palkkaa koiransa. Hänestä huokuu pieni pettymys, jota kunnon koiraurheilijasta ei näkyisi.

Kunnon koiraurheilija huoltaa koiransa hyvin. Hän käyttää ne fysioterapiassa kerran kuukaudessa. Lihaskuntoliikkeet tehdään säännöllisesti. Koirat ovat aina siistin ja harjatun näköisiä.

Kuvan koira ja ihminen eivät liity juttuun myöskään...
Ennen harjoituksia lämmittely on oikean mittainen ja harjoitusten jälkeen jäähdyttely oikeanlainen, vaikka tuulee, sataa vettä ja on miinusasteita. Koirilla on kalliit loimet, joten niitä sade ei haittaa. 

Hän ei rämmi silmälasit märkänä lehtien päällystämällä metsäpolulla, liukastele litimärillä sileäpohjaisilla lenkkareillaan, tunne, kuinka vesi imeytyy ulommaisen takin ja collegen läpi aluspaitaan ja näytä turhautuneelta, kun koira kiertää vettä valuvan kuusen väärältä puolelta eikä osaa tulla pois samaa kautta, vaan tavallinen koiraihminen joutuu halaamaan vetisiä havunoksia, jotta saa siirrettyä hihnan kädestä toiseen.

Kunnon koiraurheilija on varustanut myös itsensä. Hänellä on otsalamppu, riittävästi heijastimia, goretex-hanskat, goretex-pipo, goretex-asu, goretex-kengät ja iloinen mieli. Hän laulaa nuotilleen iloisen laulun, joka tarttuu muihin treenaajiin niin, että pian koirahallista alkaa kuulua kaunis, kollektiivinen kuoromainen hyräily kuin herkistävässä jouluaaton elokuvassa.

8 kommenttia:

Sara kirjoitti...

Onko tuollaista ihmistä olemassa?

Terv. harrastukseen liian vakavasti suhtautuva epäurheilija, jolla ei ole kunnon varusteita ja jonka koirasta irtoilee epäsiistin näköisiä karvatuppoja

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Ei ole. Hän on fiktiivinen satuhahmo.

Satu kirjoitti...

Kaikki muu on jotenkin uskottavaa, mutta ihanko oikeasti joku vilpittömästi onnittelisi?

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Hitsit, olen hävittänyt jonnekin kuvan, jossa onnitellaan koirakaveria menestymisestä. Etsin, etsin.

Sarianne kirjoitti...

Hahaha nauroin tuolle vikalle lauseelle :D Näin mielessäni jonkun Sound of Music -kaltaisen laulukohtauksen.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Hyvä! :D

Nimetön kirjoitti...

Tiedän tunteen kun sataa kaatamalla ja kylmä sadevesi imeytyy tuulitakin ja sen alla olevan verkkatakin läpi aluspaitaan ja valuu hupun läpi niskaan. Eikä auta yhtään vaikka kuinka pitää takin kiinni ja hupun päässä. Se kastumisen tunne on niin syvältä!

Mitä sä itse laitat päällesi sateella koirien kanssa ulkoillessa? Pärjäätkö kuivana?

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Jos sade ei yllätä, laitan vedenpitävän takin, jossa on iso huppu. Se ei hengitä yhtään, vaan sen kanssa liikkuminen on samanlaista kuin olisi pukenut ylleen muovipussin. Hyviä housuja ei olekaan. Vedenpitävät kengät löytyy nykyään. Eri asia sitten, ovatko ne jalassa silloin kuin pitäisi.