torstai 31. joulukuuta 2015

Vuosi 2015

Tavoitteet vuodelle 2015

Kirjoitin vuosi sitten näin: 

Tavoitteet? Toiveita mieluummin. 

Toivon, että Lysti hyötyy siedätyshoidosta ja voi ensi vuonna paremmin eikä tuore loukkaantuminen aiheuta jatkossa ongelmia. 


Toivon, että Lykyn kanssa yhteistyö edelleen paranee. Alatalon Vappu on poiminut hienon moton: "Luck is what happens when preparation meets opportunity." (Lucius Annaeus Seneca) Toivon myös, että sen terveys kestää.


Toivon, että selkäni ei pahene eikä tule muitakaan pahoja yllätyksiä. Aion jättää lähtemättä radalle silloin, kun se ei näytä turvalliselta. Satsaan edelleen siihen, että opin paremmaksi koiranohjaajaksi sekä agilityssa että siviilissä. 

(Lysti oli kaatunut vuoden lopussa kisoissa liukkaalla alustalla, mihin viittasin tekstissäni parissa kohtaa.)

Kuinka vuosi 2015 sujui?

Noin yleensä kävin paljon vähemmän agilitykoulutuksissa kuin aiempina vuosina. Osallistuin seuran valmennusryhmään, missä jatkoin Lahikaisen Marjan opissa. Jatkoin myös viikkotreeneissä, joita vetävät vuoroviikoin Kati ja sama Marja. Opetus on laadukasta ja pari täydentää toisiaan. Meillä kävi keväällä muutaman kerran Kataisen Harri, jonka syksyn koulutukset peruuntuivat erilaisten yhteensattumien vuoksi. Kävin kerran Alen Marekovicin, Heli Nuorivuoren ja Juha Oreniuksen koulutuksissa. Koirien vireenhallinnassa auttoi edelleen Seppäsen Maria ja hypyissä Alatalon Vappu. Kisasimme huomattavasti vähemmän kuin aiempina vuosina. Syksyllä jouduin perumaan kisoja niskani vuoksi. Syksyllä aloitettiin netissä hajuerottelukurssi, joka ei tuonut niin paljon uutta kuin toivoin.

Lysti 


Terveys: Allergiaoireet jatkuivat, vähän lievempinä kuin edellisenä vuotena. Toisaalta tassukausi jatkui vuoden loppuun saakka, koska kunnon pakkasia ei tullut. Siedätyshoito jatkui. Kortisonihoitoon allergiaoireet reagoivat hyvin, mutta Lystin maha ja haima eivät sitä siedä. Koiraa närästi omepratsolista huolimatta ja haima-arvot nousivat kertaalleen (kortisoni voi altistaa haimaongelmille). Loppuvuodesta ostetiin hevosenlihaa, mikä Lystille on sopinut ja nostanut painoa normaalitasolle. Tavallisesti ruokavalioon kuuluva seiti on painon nostamiseen liian laihaa eikä herkkähaimainen koirani kestä ylimääräisiä rasvoja. Vuodenvaihteen kisakaatumisen seuraukset paranivat kuukaudessa. Fysioterapiassa Lysti kävi vuoden suht säännöllisesti.

Agility: Meidät valittiin seuran SM-joukkueeseen. Emme kuitenkaan kisanneet siinä, koska säästin tassuja yksilökisoihin. Niissä hylkäännyimme hyppyradalla. Heinäkuussa tein Lystin kanssa triplanollan, mitä en ole ennen saavuttanut. Samoissa kisoissa Lysti sijoittui kv-radalla toiseksi ja sai Vara-Caciagin. Lahikaisen Marja ohjasi Lystiä piirinmestaruuskilpailuissa, koska niskani oli silloin kipeä. Niissä pari teki tuplanollan, voitti piirinmestaruuden ja lunasti paikan ensi vuoden SM-kisoihin. Minun kanssani Lystiltä puuttuu 3 agilitynollaa SM-vaatimuksista.

Lysti starttasi 36 kertaa. Se saalisti 12 0-tulosta, 4 x 5 vp, 2 x 10 vp, 1 x 15 vp ja yksi yliaikatulos (erittäin tiukka ihanneaika), 16 x hyl. Nollaprosentti oli siis 33. Virheitä tuli ansaputkista, puomin alastuloilta ja kepeiltä. Keskeytin ratoja lähdöstä varastamisten ja puomin alastulon loikkien takia. Tein Lystin kanssa enemmän ohjausvirheitä kuin ennen, Lykyn jäljiltä Lysti tuntui erilaiselta. 


Lykky


Terveys: Alkuvuodesta Lykky sai niin vahvat valeraskausoireet, että syötin Galastop-kuurin. Koska se suojeli "poikasiaan" luihuna ja pontevana, se steriloitiin maaliskuun alussa. Steriloinnista koiruus sai toipua rauhassa ja palasi agilityyn huhtikuun lopulla. Karvojen tiputus vaihtui jaksottaisesta jatkuvaksi. Fysioterapiassa Lykky kävi muutaman kerran ja sai varsin puhtaat paperit joka kerta.

Projekti Vire jatkui. Uutena tuli ryhmälenkit täkäläisten kavereiden kanssa.

Agility: Lykky jatkoi valmennusryhmäkoiranani. Hyödyimme merkittävästi tästä koutsauksesta. Lykky sai 2 nollaa ykkösistä vuoden kaksissa ensimmäisissä kisoissa ja nousi kakkosiin. Kakkosissa osallistuimme 7 kisoihin. Kuudensissa saimme ensimmäisen nollan, seitsemänsissä kaksi seuraavaa ja niin nousimme kolmosiin. Se oli valtava helpotus vuosien vääntämisen jälkeen. Kolmosissa kilpailimme kaksissa kisoissa, joista ei nollia tullut, mutta radat tuntuivat oikean tasoisilta, nimimerkillä Hilkku-Vitoset

Kaiken kaikkiaan starttasimme 29 kertaa. Saimme 5 x 0-tuloksen, 3 x 5 vp, 3 x 10 vp, 3 x 15 vp ja 15 x hyl. 

Virheet olen laskenut sekä hylätyiltä että läpäistyiltä radoilta: Puomin alastulolta koira karkasi tai hyppäsi 5 x, A:n alastulolta 4 x. Puomin ylösmeno teetti virheen 6 x, keinun ylösmeno kerran. Keppivirheitä tuli 6 radalla. Rimoja tippui 7, näistä yksi siivekkeen kera. Vääriä hyppyjä haettiin tai hypättiin väärältä puolelta 5, osassa en ehtinyt ohjata takaakiertoon johtuen radasta tai siitä, että Lykky karkasi kontaktilta. Väärään putkeen sujahdettiin x 4, näissäkin osassa Lykky oli karannut kontaktilta. Kerran koira varasti lähdöstä. Keskeytin ratoja lähdöstä karkaamisen (1) tai kontaktiloikkien jälkeen. 


Treeniä ajatellen tärkeä yhteenveto: alastulovirheitä 9, ylösmenokontaktiloikkia 7, rimoja 7 ja keppivirheitä 6. Alastulovirheisiin ja ylösmenokontakteihin vaikuttavat hallinta ja vire, ylösmenokontakteihin myös koiran osaamistaso, keppivirheisiin osaaminen kovavauhtisissa lähestymisissä ja ohjaamiseni hienosäätö, ja rimoihin myöhässä antamani info. Siinä onkin hyvä harjoitusrunko ensi vuodeksi. 



Oma terveyteni petti taas. Selässä oli pahenemisvaiheita. Elokuun alussa niskaan tuli protruusio (laakea pullistuma) ja kaularangasta paljastui nikamien virheasennot ja välilevyrappeumaa muutenkin. Jouduin pitämään taukoa suurin piirtein koko elämästä. Koiriin vaikutti eniten taukoilu autoilusta, liikunnasta, harjoittelusta ja kisojen perumiset. Opettelin etäohjausta. Lisäsin muita kuin koira-aktiviteetteja, aloitin mm. säännöllisen kuntosalilla käymisen. Oireilu ei ole vieläkään korjaantunut ja jatkan fysioterapiaa. Jouduin olemaan pitkällä sairauslomalla ja palasin töihin vain osa-aikaisesti, missä on hyvät ja huonot puolensa. Mieluiten olisin terve ja eläisin normaalisti.

Ohjaamiseni rauhoittui, ei vähiten niskavaivan ja -tuen ansiosta. Itsevarmuuteni kasvoi ohjaussuunnitelmissa. Tiedän paremmin, mitkä ohjaukset ja reitit Lykylle ja Lystille sopivat. Laskin, montako agilitystarttia olen elämäni aikana tehnyt. Niitä tulee virallisissa kilpailuissa 340 kpl. Kohtalaisen paljon? Riippuu siitä, kehen vertaa. Mutta ei enää ihan satunnaista - pitää kisakokemuksen jo jossakin näkyäkin.


Toiveita vuodelle 2016

Jospa yhdellekään meistä ei tulisi terveydellisiä romahduksia. Toivon upeita ratoja ja elämyksiä ensi vuodelle molempien kanssa. 


Jotakin uutta pitää kehitellä. Seuran ulkopuolisissa koulutuksissa voisin käydä enemmän. Etäohjaus ja paragilitypuoli voivat tarjota uusia elämyksiä. 




Ei kommentteja: