lauantai 24. marraskuuta 2012

Sinne missä suopursu kasvaa

Minä (ja koirat) olivat metsäilyä vailla, joten ajoin seudulle, missä kesällä uimme. Entisajan biologian mukaan kyyt, punkit ja karhut nukkuvat, mutta vähän kaihersi, päteekö moinen + 7 asteessa. Havaintoja edellä mainituista elikoista ei onneksi kertynyt eikä tarvinnut pelätä heikkoja jäitä. Eh-heh. 

Ilo oli katsoa koirien kirmailua. Eivät ne enää leiki tai jahtaa toisiaan (paitsi kerran), mutta vierekkäin ja perätysten juoksentelevat ympärilläni. Lykky kipaisi rantaan jokaisessa uimapaikassa ja kerran hyppäsi onneton uimaankin, kääntyi nopeasti takaisin, joten kylmää vissiin oli. Toivottavasti ei vilustunut. 

Lykyllä aloitin sisällä heti jumpan. Se pitäisi nyt saada naksuttelemalla seisomaan alustalla, millä on harjoiteltu 2o2o:ta. Ei ole vaikea arvata, mitä koira tarjoaa.

Alla on kuvia lenkiltä. On sitten harmaata. Kuulitteko? Harmaata!

Harmaa taivas heijastuu veteen ja sen huomaa. Lykky haaveilee uimisesta.

Lysti ja suopursut

Lykky - tulen niin hyvälle tuulelle tästä kuvasta. :)

Viidakon tähtönen salamavalon loisteessa

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Tosiaan. Harrrrrmaa vuodenaika. :( Mutta Lykkyä ei näytä haittaavan. Se on niin onnellisen näköinen tuossa kuvassa! :D

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Niin on tai sitten miettii: "Minäpä hyppään kohta uimaan eikä sinulla ole asiasta aavistustakaan!"