maanantai 11. helmikuuta 2013

Matka juoksukontaktien maailmaan ja takaisin

Minua on aina säälittänyt koirien rysähtely alastulokontakteille. Jo Lystin kanssa aikoinani haaveilin juoksukontakteista, mutta se päätyi onnettomiin kontakteihin. Eipä mulla silloin ollut kehikosta tietoakaan eikä ollut takapihalla puomin pätkää, millä treenata Trkmanin tyyliin. Aika lailla soti mieltä vastaan myös se, että harjoituksissa treenaat pysymistä ja kisoissa vapautat ennen pysähdystä. Lysti ei ole niin nopea, että se pärjäisi pysäyttämällä.

Lykyn kanssa jo vannoin opettavani juoksukontaktit. Keinulla se ei tietty onnistu, koira olisi matkoissaan ennen keinun laskeutumista. Mutta puomille ja A:lle kuitenkin! Päädyin silti treenaamaan 2o2o:t alastuloille. Ylösmenot opetin juoksemalla. 

Koiran etupää säälitti etenkin A:n alastuloissa, samoin ajan menetys, mitä jarrutus tuottaa vaikka koiran vapauttaisikin ennen pysähdystä. Niinpä talven aikana testasin kehikkoa, mutta Lykyn laukka vaan ei lyhene tarpeeksi, jos vietti lisii. Se on pitkäkoipinen koira, jonka mahan ali perus-bc ravaa vaivatta. Painoa malikallani on 10 kg enemmän ja itsesuojeluvaistoa kriittisen verran vähemmän. Laukkatyyli on myös eri. Siinä missä bc nelistää, siinä belgi laukkaa isolla laukalla ja nelinkin tassuväli on pitkä.

Viime viikolla kokeilin A:ta ilman alastulon pysäytystä. Ensimmäinen oli ok. Toinen oli valtava loikka ylösmenokontaktilta alastulokontaktin alastulolle. Riitti. Tajusin, etten ikinä saa koiran laukkaa pysymään lyhyenä kisavireessä. Sillä tyylillä se ainakin hajottaisi itsensä. Vertailuksi pysäytys sai sen himmaamaan A:n harjalla ja laskeutumaan takapainoisesti 2on2offiin. 

Lystillä kokeilu päättyi myös ohraisesti. Jos se tietää, ettei alastulolle tarvitse pysähtyä, se loikkaa surutta yli ja vauhti vain kiihtyy. 

Harmittaa, mutta en keksi muuta kuin jatkaa 2on2offien kera. 


Ei kommentteja: