Eilen kävimme uimassa. Uimasta noustuaan Gibli potki takajalallaan. Luulin, että siinä oli muurahainen. Paluumatkalla koira tuntui välillä vähän keventävän takatassuaan, mutta kyllähän sellainen muurahaisen purema tai kallion nirhauma voi vähän kalliolla tuntua. Illemmalla kävin katsomassa agilitykisoja. Pihasoralla Gibli vähän linkutti.
Kotona katsoin tassuun. Tältä se sitten näytti.
Että onhan siinä ihan kunnon vekki, joka ulottuu just vereslihaan. Muutama verinaarmu lattialta löytyikin. Huuhtelin haavan vedellä ja keittosuolalla. Otin yhteyden etäeläinlääkäriin, kun vakuutukseen kerran sellainen kuuluu. Ajattelin, että ei kait tuota nyt ommella, mutta kun en ole mikään anturahaava-asiantuntija. Eläinlääkäri oli onneksi samaa mieltä, että tikit tuskin auttavat. Hoidoksi kuivana pito, hunajaa tai pihkaa ja suojaus.
Niinpä sitä kääritään tassua sisällä ja ulkona pakettiin ja toivon, että elämä palautuisi normaaliksi. Onneksi tuo on toistaiseksi varsin pieni vaiva, mutta harmittaa silti. On niin terävä viilto, että eiköhän tassu ole osunut lasinsiruun.
Viimeksi, 3 vuotta sitten, tuollaisen paraneminen kesti 2 viikkoa. Nyt tämä näyttää matalammalta, verta ainakin tuli vähemmän. KLIK.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti