lauantai 5. helmikuuta 2011

Koulutuksessa

Tänään oli Niina-Liina Linnan koulutus, uusi tuttavuus minulle. Hänellä on mielestäni tosi selkeä, yksilöllinen ja miellyttävä opetustyyli. En tähän rataa piirrä, mutta laitan opetukset ylös.

Opin merkkaamaan esteen, jotta koira sen ottaa vaikka itse olen kauempana. Lysti teki heti kuten kuuluu. Oiva juttu - jatkoon.

Jos lähetän koiran esteen yli rintamasuuntani sinne jonnekin niin koira sinne jonnekin myös menee ja tulee perässä 10 metrin lenkin jälkeen. Eli rintamasuunta, oma liike ja kääntyminen kuntoon, jos koiran kuuluu laskeutua oikeaan suuntaan tehdäkseen tiukan mutkan. Miksi en tätä ikinä opi?

Kepeille vedin Lystin nenästä ja niiden jälkeen tein persjätön, mitä on viimeksi tehty pihalla joskus syksyllä. Lysti pujotteli hienosti loppuun saakka. Oma oloni oli epävarma, kun en ehtinyt nähdä pujottelua kokonaan. En tiedä uskallanko ikinä kisoissa soveltaa. Seuraavassa pyörityksessä Lystin kuului tulla vähän takana, silti silmät koiraan. Ihan kuin olisin kuullut ennenkin.

Putken jälkeen oli hyppyeste kohtisuoraan putkea vasten. Siinä käytin vastakkaista kättä ja poispäinkäännöstä. Tämä meni kivasti. Poispäinkäännöstä en ole virallisesti harjoitellut ja siinäkin saisi rintamasuunnalle uhrata pari ajatusta.  

Keinulle taidettiin mennä valssilla ja niin sujui parhaiten. Lysti meni kiltisti kiikun loppuun saakka ja se oli viimeisin este. Pääsin palkkaamaan hyvin. 30 esteestä ehdimme esteelle 15. Enpä olisi loppurataa muistanutkaan. ;)

Lysti alkuun tutki epäluuloisena lähdön takana ollutta uhkaavaa kottikärryä, pöytää ja "en ikinä ole nähnyt valkeaa" muovituolia, lisäksi yksi pikkukoira haukkui ja ihmisiä kulki ovesta. Sitten koirat lähtivät veryttelemään ja halli rauhoittui. Ensimmäisellä kerralla Lysti kokeili lähdöstä varastamista nousten seisomaan, mutta palautin lähtöön. Sitten se kesti. Se rentoutui ensimmäisen pätkän jälkeen ja sitten oli kivaa. Irtoaminen ja vauhti oli tuttua Lystiä. Muutamassa kohtaa meno tuntui sujuvalta tanssilta. Kun muistan, milloin viimeistään koiran täytyy tietää minne mennään seuraavaksi ja milloin voin lähteä litomaan kohti seuraavaa estettä, ja toteutan nämä käytännössä, niin aletaan olla oikea parivaljakko.

Selkä on normaalitasollaan. Ehkä kolmiolääkkeillä ja tukiliivillä on osuutensa, lisäksi agilityssa liikkuminen on pehmeämpää kuin jumputtava hölkkä (jonka max-matka oli viimeksi kokeillessani 20 m). Alusta oli myös ideaali: pehmeä, tasainen ja luistamaton hiekkatekonurmi. Tulee hyvä mieli väkisin!

Autossa soi mennessä Erinin "Vanha nainen hunningolla" *klik*, mikä jäi soimaan päähäni. Joku siinä kappaleessa viehättää - tuo kompin kääntö (?) kertosäkeessä? Sen kappaleen nimikin osuu vaikkei hairahtelisi naimisissa vaan tyytyisi ottamaan harha-askelia agi-kentällä sinisine tukiliivineen.

2 kommenttia:

sarianne kirjoitti...

Mäkään en ikinä opi tuota rintamasuuntaa ja omaa kääntymistä, joiden avulla voisi saada sen koirankin käännöksen tiukemmaksi eli et ole yksin ongelman kanssa :D Kuinka merkataan este koiralle, vaikka itse on kauempana? (Meidänkin pitäisi selvästi mennä johonkin koulutukseen)

Lysti kirjoitti...

Hei! Ärsyttää just tuollaiset jutut, jotka on kuullut ennenkin eivätkä uppoa jakeluun ajatus-lihas-akselille. >:/ Esteen merkkauksen kertomiseen tarvittaisiin fläppitaulu tai live-selitys. :)