perjantai 4. helmikuuta 2011

Puhelu

- No heippa!
- Eipä tässä ihmeempiä, ihan kohtalaista. Mitäs itelles?
- Ai Lystin kanssa?
- Tiistaina oltiin agi-harkoissa. Keskiviikkona mää hieroin sen. Kävin ite fysioterapiassa. Terapeutti venytti minua, uusia konsteja ei ole.
- Niinku en kärsi lihasjumpassa yhtään köyristää selkää. Niitä staattisia liikkeitä vaan. Hän toivotti paranemista. Parin viikon päästä meen uuelleen.
- Eilen ja tänään otin vähän tokoa Lystin kanssa tuossa pihalla. Seuruutin, se oli hirmu hyvä. Seuraamisesta istuminen ja pysähtyminen oli hienot! Luoksetulossa se ennakoi pysähtymistä takapalkan takia. Otin perille saakka. Toisella se laukkasi paremmin vaikka oli takapalkka vieläkii. Pysäytin ja palkkasin.
- No niin on, fiksu. Mutta niin ne koirat oppii tietämään mitä halutaan. Arvaa miksi kutsun sitä usein kun se tulee viereen?
- Kaunotar-Lystiksi!
- Ai selkä? Kävin eilen lääkärissä. Sairausloma jatkuu, pitäisi pystyä istumaan ennen töihin paluuta.
- Niin, kun siinä tulee se hermosärky. Yritän nyt minimoida autolla-ajot. Vähän harmittaa, kun valoisan aikaan voisi muuten käydä koirakentillä treenimässä. Mutta en voi joka päivä selkää ärsyttää.
- Lääkkeitä vähennetään, kun ei ne piä vihlovaa hermosärkyä kurissa. Silloin on kuulemma hermo niin jumissa ettei siihen lääkitys auta.
- Nii, ei mulla sellaista jatkuvaa särkyä nyt oo ollukkaan. Kiva päästä lääkkeistä eroon.
- Mutta yks positiivinen juttu. Se pullistumakohta ei selässä ole enää niin säkenöivän kipeä kun sitä kokeillaan selästä kuin aiemmin. Siis on se aika arka, mutta ei niin paha kuin aiemmin. Se on oikeesti hyvä merkki.
- Joo, liikkua saa ja kuuluu. Mutta ei mitään sellasta pitkäkestoista mistä selkä ärtyy eikä etukumaraa asentoa. Meen huomenna kuitenkin Niinun koulutukseen, kun se kerran on täällä. Seisoskelen kentän laidalla ja katon muut koirakot. Teen sitten Lystin kanssa sellasen pätkän minkä pystyn.
- No niijust! Tässä tulee hulluksi jos ei pääse ihmisten ilmoille.
- Hirmu pitkään mietin ilmoittaudunko lähiseudun kisoihin, mutta ei siinä olis ollu mitään järkeä.
- Nii, ensiks ajaa tunti ja sitten juosta maneesissa. Arvaa harmittaako! Tuntuu etten tuu kuntoon ikinä.
- Ehkä sitten maaliskuussa. Ihan hirvee hinku olis kisaamaan. Joku agilityguru on joskus sanonu, että kisaa aina kuin olisit viimeisissä kisoissasi. Mä otan sen jatkossa motoksi, jos vielä pääsen kisaamaan.
- Sulle kans hyvää viikonloppua!

Möykky mutkassa (kuva suurenee klikkaamalla)

2 kommenttia:

sarianne kirjoitti...

Ymmärrän kisahingun. Itsekin siitä kärsin silloin kisakoirattomana kovasti (siis aikana jälkeen Elviksen ja ennen Ricon). Mutta kyllä te vielä ennätätte! :) Ihana kuva Lystistä!

Lysti kirjoitti...

Kiitos myötätunnostasi! Jos jotakin hyvää haluaa hakea, niin onneksi tämä vaiva on ollut talvella, toivottavasti kesää vasten hellittää. Kiitän myös kuvakommentistasi. :)