perjantai 13. toukokuuta 2011

Tsap!

Kaatui tämä blogisivusto, ehdin jo säikähtää. Osaamattomalle on vähän vaihtoehtoja valmiiden blogijärjestelmien lisäksi. Onneksi tekstit taas löytyivät.

Peloton pentuenergia lisääntyy yhä, kun Lykyn uniaika iskee yhä harvemmin ja vähemmäksi aikaa. Pentu nukkuu lapseni huoneessa, herää klo 5.30 ja jos kolistelu ja rymistely ei auta, niin pahimmillaan herätyssireeni yltyy särkyneeksi vonkunaksi. Eipä olla lapsi tai minä nukuttu pommiin vähään aikaan. Ilmeisesti pentu lataa akkujaan nelituntisen työpäiväni ajan (olen puoliksi s-lomalla), koska villi meno jatkuu palattuani töistä.

Metsälenkkien, kaupunki- ym. kävelyiden, mökkireissujen, takapihalla oleskelun, haitarimaton (matto ruttuun ja väliin ruokaa), purulelujen, kongien, kotikutoisten aktivointilelujen (mm. piimäpurkki, jonka pohja on leikattu auki, jottei pennulle käy ikävästi), makkararuudun, imutustottiksen (seuraaminen, siitä pysähtyminen ja istuminen, luoksetulo, maahanmenon alkeet), rauhoitusharjoitusten, leikkimisen leikkitäti Lystikin kanssa ja katsekontaktiharjoitusten lisäksi on keksittävä puuhaa. Energian kohteena on muuten epätoivotut asiat, mm. takaoven tiiviste ja sohvapöydän jalat.

Minua jurppii agilityn 2on2off, mikä on hidas, epävarma minun kouluttamanani ja koiran fysiikalle rankka. Ilmeisesti se inhottaa muitakin, koska juoksukontakteihin siirrytään yhä enemmän. Takapihalleni ei mahdu kontaktiesteitä, joilla niitä treenata, joten ”tyydyn” kosketusalustaan. Siitä pitäisi olla hyötyä tokossakin. Hiirimatto olisi varmastikin paras, mutta meillä hiirimaton virkaa toimittaa toistaiseksi Oivariinipaketin kansi. Kait se on pääasia, että pentu oppii aktivoitumaan, tarjoamaan eri juttuja ja käyttämään hoksottimiaan (eikä vähäisimpänä suuntaamaan energiansa haluamiini asioihin)? Vaikka jatkossa Oivariini vaihtuisi mainoshiirimatoksi ja kosketusalusta kehikoksi?

Suhtaudun epäillen omaan koulutustaitooni, joka pohjautuu eri nettisivustojen lukuun. En ollut varma pennunkaan kyvyistä, sillä se keskittyy puremaan ja saalistamaan kaikkea. 

Töistä tultuani päätin aloittaa, joten tämän päivän kosketusalustan opetteluun on kuulunut neljä 6 nakkipalan sarjaa. Tarkoitus on aluksi palkita vilkaisusta alkaen jokaisesta jutusta, mitä pentu tarjoaa kosketusalustan suuntaan ja pikku hiljaa viilata kriteereitä kohti asiaa mitä haluaa (etutassu osuu paketin kanteen). Asetin rasian kannen olohuoneen matolle ja pentu työnsi siihen heti kuononsa. Siitä tuli ”Tsap!” eli valitsemani kehu-merkkaussana erotukseksi Lystin jessistä. Tämän jälkeen muutaman kerran pentu kantoi kantta hampaissaan (tästä oli varoitettu), vaikka kuinka ennen tätä hetkeä hoin ”tsap” ja heilutin nakkeja. Jostakin kohtalon oikusta sain merkattua tsapillani hetken, jolloin pentu täppäsi tassunsa kannelle. Viimeisimmällä sarjalla Lykky laittoi JOKA kerta etutassun tai molemmat kannen päälle. Aaltoja! Olen varautunut siihen, että kyseessä on vahinko, mutta sisälläni kuplii toiveikkuus. Lisäksi mieltäni lämmittää pennun innostunut tanssi, kun kävelen kansi ja nakit kourassani kohti olohuoneen mattoa.

Tässä on videopätkä yhdestä harjoituksesta:


Houkuttelisi aika lailla jättää näyttämättä seuraava video, jotta näyttäisimme todellisuutta pätevämmilltä. Koska tämän blogin tarkoitus on palvella omia tarkoituksiani eikä hehkuttaa falskisti taitojamme, niin:


Elävän kuvan perusteella merkkaussanan kannattaisi ehkä olla "Jee!" ja lisäksi olen myöhässä. Jälkimmäisessä hölläsin välillä kriteeriä, jotta pentu ei keksisi purra kantta enemmänkin. Se hiirimatto olisi parempi, laitan ostoslistalle. Ruokaa varten kannattaa olla kippo, nyt pentu etsii haistelemalla nakin palasia matolta. Pentu oli jälkimmäisessä myös kylläinen, sillä kokeilin menestystämme ruokailun jälkeen. Vinkkejä saa antaa tähän touhuun!  

Tänään on ollut kiva päivä muutenkin. Kävelylenkillämme Lykky rekisteröi autot, mutta sanomalla nimen saan kontaktin ja koira kääntyy luokseni viimeistään lelua heilauttaessani. Autojen perään ryntäilyjä ei tänään ollut yhtään. Luo toivoa. :)

4 kommenttia:

Eeva kirjoitti...

Omia ajatuksia:
Gimmalle olen opettanut ruudun kosketusalustalla, mutta kontakteissa en ole sitä käyttänyt (pelkään Geen sekoittavan asiat). Kontaktit olen opettanut kotona ihan naksuttelemalla. Voin laittaa sinulle linkin videosta, mistä olen ottanut mallia (jos haluat :) ). Naksutin olisi hyvä kun ennen kuin saat suusi auki niin koira odottaa jo palkkaa. Me käytetään sekä naksua että "jes"-sanaa. Naksua käytän juuri kun haluan paljon toistoja nopeasti. :) Mutta kuitenkin pointtini oli, että älä pelkää epäonnistumista kaikki tyrii, toiset vaan enemmän kuin toiset (ja minä taidan kuulua tähän enemmän tyrivien kastiin..).. :D Ja lisään vielä tähän loppuun, että minä en ole sitten mikään pro-ihminen, kunhan vaan touhuan.. :)

Lysti kirjoitti...

Kiitos! Videolinkki tekisi terää. :)

Meillä on agiryhmässä yksi holsku, jolle on opetettu kosketusalustalla kontaktit, ei huonot - siitä sain vahvistusta tähän touhuun. Naksutin olisi hyvä, mutta sitä ei Lystillä voinut käyttää (ääni pelottaa) ja siksi en pennullekaan ajatellut naksutella, jottei Lystin tarvitse väristä kauhuissaan jossakin makuuhuoneen nurkassa.

Tyriminen ei ole kivaa, mutta pääseepä sitten jälkiviisastelemaan. :D

P.S. Olen aina kavahtanut itseään pro-ihmiseksi laskevia, joten kiitos loppukaneetista. ;)

Eeva kirjoitti...

Laitan sulle sähköpostia.

Lysti kirjoitti...

Kiitos!