perjantai 26. kesäkuuta 2015

Lomapäivän treenit, virettä ja hallintaa

Pidän töistä pitkän viikonlopun. Sisäinen kelloni herätti klo 6. En ruokkinut koiria, vaan ajoin suoraan treenaamaan niiden kanssa. Kirjoitan alkuun varsinaisen treenin, sitten vähän virejuttuja.

Lystin kanssa mentiin eilinen rata heti ekalla nollalla maaliin. Mössykkä kulkee kuin ajatus! Sitten tein radan toista versiota, mihin tuli niisto-persjättö. Ihan hyvin Lysti kääntyi. Olin raahannut keinun radalle ja koska se karkasi keinulta, laitoin autoon jäähylle. Toisella otoksella keinun kontakti alkoi maistua. Kolmannella kierroksella otatin kepit tiukan takana leikkaamisen kanssa. Ekalla tuli pois, toisella annoin enemmän rauhaa ja hyvin meni. Treenasin välistävedot vetämällä, kyllä nekin onnistuvat.

Lykyn kanssa viskileikkaus sujui nyt paremmin, kun muistin oman liikkeeni tärkeyden. Samaan kohtaan kokeilin persjättöä, toimi sekin. Slalomille menossa harjoittelin rytmitystä, jotta sain tien pienemmäksi. Samaan sarjaan kokeilin välistävedot vetämällä, Lykky ohjautui hyvin. Niisto-persjättö ei käännä kunnolla, joten kokeilin etupuolelta merkkaamalla. Tämä oli tosi hyvä ratkaisu, jos vaan itse ehdin. Puomin ja keinun kontaktit onnistuivat hienosti. Lopuksi treenasin keppejä lähettämällä Lykyn hyppyjen takaa, jotka veivät väärään väliin. Lykky haki oikean välin 100 %:sti. 

***

Niitä vire- ja hallintahommia sitten. 

Eilisestä jäi tosi hyvä mieli. Vaikka radan vieressä oli kunnon häiriöt, Lykky keskittyi vain minuun. Toisen koiran haukkumisesta se kuitenkin kiihtyi vähän kuin kisatunnelmiin. Siksi ovatkin niin tärkeitä treenejä! Saan virheet näkyviin ja pääsen palkkaamaan onnistumisista.

Tänään jätin auton niin, että takakontista näki kentälle. Treenasin koiria vuorotellen, 3 x aika lyhyen setin. 

Lystillä oli autohäkissä vaikeaa, se vonkui ja haukahteli minua ja Lykkyä katsellessaan. Sillähän sainkin sen hyvin kiihtymään ja pääsin puuttumaan keinun kontaktiin.

Lykky aluksi autossa odottaessaan vongahti pari kertaa, mutta uskoi kieltoani. Lopulta jätin autohäkin oven auki. Lykky on opetettu niin, että autohäkistä ei luvatta tulla. Kun ovi oli auki, Lykky oli hipi hiljaa. Se pysyi häkissä, vaikka näki Lystin innosta haukkuen suorittavan rataa, syöksyilevän pallon perään ja leikkivän kanssani. Autolla juotin Lystin Lykyn edessä ja koiruus vain katseli. Luulen, että Lystin kanssa sama ei onnistuisi - en ole jaksanut sitä niin tarkasti opettaa, kun ei ole ollut pakko.

Ruokailutilanteet sitten. En ehkä ole laittanut aiemmin keittiövideota? Juttuhan menee sillä viisiin, että jos Lykky saa pörrätä keittiössä, kun laitetaan ihmisten tai koirien ruokia, niin silloin se mielestään omistaa koko keittiön, mikä tiesi kärhämää, jos Lysti erehtyi tulemaan saaliinjaolle. Kokeilin alkuun laittaa Lykyn paikkamakuuseen, kun olin keittiössä, mutta oli vaivalloista: aina, kun joku meni hakemaan jugurttia jääkaapista, piti koira käskyttää paikkamakuuseen, mistä se tuijotti kyynärpäät juuri ja juuri maata koskien. Kysyin apua taas Marialta. Hän käänsi systeemin niin päin, että koirilla ei ole asiaa keittiöön ilman lupaa. En ollut tullut ajatelleeksikaan sellaista vaihtoehtoa! Minusta ajatusmaailma on kiva, koska turhat käskytykset jäävät pois. Asiat kääntyvät niin päin, että etuisuuksia sallitaan, kuten esim. autohäkistä poistulo ja keittiöön pääsy. - Hiljaista hallintaa.

Niinpä samana iltana häädin koirani keittiöstä, jos yrittivät luvatta tulla. Sääntö on meillä voimassa silloin, kun keittiössä on ihmisiä. En salli silloin edes katsekontaktia. Molemmat uskovat hyvin, mutta testaavat ajoittain, vieläkö olen tiukkis. Keittiö on avonainen, sitä rajaa vain komerosaareke ja takka. Jos huomaan Lykyn katsovan vaivihkaa kulman takaa, riittää, että tuijotan takaisin. Tällöin Lykky luikkii kulman taakse odottamaan, yleensä huokaisee ja käy makuulle. Lysti usein odottaa makuuhuoneessa, kun alan laittaa ruokaa. Kun keittiössä ei ole ihmisiä, koirat saavat vapaasti siellä liikkua ja esim. juoda vettä siellä olevasta kupista. Tässä on video iltaruokailusta. 

Ei kommentteja: