Ryhmä-tokoilua oli jälleen. Laitoin Lykylle suojauksen siihen tassuun, jonka antura paloi viimeksi, alle liukuestein varustetun vauvasukan, päälle kurarukkasen. Juttelin yhden bortsuomistajan kanssa, joka oli joutunut käärimään pinteleihin oman koiransa etutassut, koska sekin repi yläanturansa treeneissä rikki, kunnes ne karaistuivat. Helpotti ettei olla ainoita anturan repijöitä ja että helpotusta voisi olla tulossa. Muuten Lykyn anturoissa ei ole vikaa, ovat tummat ja joustavat.
Koiria taisi nyt olla 5-6 ja ohjaajia 2. Meille uutena treenikaverina oli terrieri, joka haastoi riitaa tosissaan. Lykky aluksi vastasi, välillä katsoi huolestuneena, siksi otin välimatkaa. Onneksi terrieri saatiin suht ruotuun. En kyllä pääse Lykynkään kanssa henkseleitä paukuttelemaan. Sille on pahaa häiriötä kaverini vaalea mitteli, luultavasti luulee sitä jänikseksi ja toinen ongelma on toisten vinkulelut. Häiriötreeni tekee joka tapauksessa hyvää ja viime kertaan verrattuna luulen toivon edistyneemme.
Ensin oli luoksepäästävyys. Tätä ei olla treenattu viime kerran jälkeen. Lykky olisi hypännyt ensimmäistä tuomaria päin. Toista se väisti, koska samaan aikaan teki terrieri hyökkäyksensä samalta puolelta. Tämä kokeiltiin lopuksi uudelleen ja onnistui parhaiten niin, että pidin palloa olkapääni edessä. Tähän pitää keksiä joku käsky ja pojan kaverit hommiin. Tutustutaan?
Toisena oli rinkula, jossa koirat kierrätettiin toisten lomitse yksitellen ensin kävellen, sitten juosten. Lykky ahmi nakkeja sivullani, välillä kontakti herpaantui. Muut ohittaessamme oli narupallo paras. Se vaan on siitä kehno, että palkkaaminen vie aikaa tai on puolinaista, koska koiraa ei voi laskea irti muiden koirien takia.
Jäävät katsottiin yksitellen. Seisahtumisissa ollaan vähän edistytty. Maahanmenossa Lykky tarjosi seisomista, sitten oikeaa asentoa. Istumiset olivat ok. Tämäkin on vähän kurjaa nakkipalkalla.
Estehyppy oli uutena. Lykkyhän hyppää, mutta nyt kokeiltiin myös sitä, että se pysähtyi esteen taakse ja palkkasin siinä. Se pysyi yllätyksekseni kuin valettu ja oli oikein luonnonlahjakkuus. [ylpeällä äänellä]
Noudosta katsottiin lopun pitäminen. Annoin Lykylle ison noutokapulan ja se oli jonkinlainen yllätys tunnarikapulan jälkeen. Koira ei purrut yhtään ja tuli nätisti eteeni, joten sai ansaitsemansa kehut.
Väliajat harjoittelin taas lepoa eli rentoa paikkamakuuta ilman kontaktia. Päivän hyödyllisin harjoitus taisi tulla, kun Riikka toi mittelinsä noin metrin päähän paikkamakuuseen ("saisi edes hajua sen verran että tajuaisi sen olevan koira") ja lopulta pystyi juoksuttamaan ja hyppyyttämään koiraansa meidän lähellä. Kerran olisi Lykky ampaissut perään, mutta estin ja toruin. Muuten se tyytyi makaamaan, mutta aluksi ei nakkeja kyennyt syömään, takajalat väristen tuijotti mitteliä, sitten sen ohjaajaa ja lopulta pystyi syömään nakkeja etujalkojensa välistä. Viikon päästä jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti