Maanantaina hyödynsin pk-seuran tämän kauden viimeiset ryhmätreenit ja seuruutin Lykkyä koirahäiriössä. Kun se muutama kuukausi sitten kiinnostui ihan valtavasti toisista koirista, nyt se keskittyi minuun ja leluun. :) Seuraamisessa se ei paina enää kuin hetkittäin, jolloin heti huomautan tilantarpeestani. "Au" ja "höh" ovat varsin tehokkaita. Maihin Lykky lakoaa pelkästä ajatuksesta, istuminen on myös täsmällinen, mutta seuruusta pysähtymisessä se tarjoaa kaikkea. Jos erehdyn sitä vilkaisemaan silmäkulmastani, se painuu maihin. Luultavasti minulla on joku muukin non-verbaalinen apu, jota en ole tajunnut, koska koira toppaa täsmällisesti muualta kuin sivultani.
Tiistaina pelto-tottisteltiin, seuraamisen lisäksi myös luoksetuloja ja eteenmeno lelulle.
Tänään otettiin pelkästään kuntoilun kannalta. Lunta oli satanut 10 cm lisää ja molemmat koirat saivat juosta lelut suissaan pitkään. Toivat lelut vuorotellen viskeltäviksi.
Lystihän on ollut nukkumarauhastaan tosi tarkka eikä halua häiriötä ihmisistä eikä eläimistä, murahtaa tai väistää. Toissailtana Lykky kävi kerälle polvitaipeeseeni nukkumaan. Lysti kipusi jalkojeni toiselle puolelle. Kohta Lykky oikaisi itsensä suoraksi, jolloin sen niska ja pää siirtyivät jalkani yli Lystin puolelle niin, että koirien korvat ja niskakarvat olivat lomittain. Pidätin hengitystäni odottaen mitä Lysti tuumaa. Ei mitään. Sitä ei korva korvassa nukkuminen haitannut ollenkaan. Tilanne purkaantui lopulta, kun jalkani puutui ja minun oli pakko liikahtaa. Silloin Lysti hyppäsi lattialle.
Agilitya on jatkossa tulossa. Yritän päästä testaamaan yhtä hallia ja viikonloppuna on kisat. Tiistaina olisi mölli-agilitykisat Jyväskylässä, en ehkä sinne saakka jaksa ajella. Sitten on luvassa koulutusvierailuja, joten eiköhän tämä tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti