perjantai 8. marraskuuta 2013

Älä kieltäydy vain kahdesti

Lykyn kanssa treenasin tokoa ensin yksinäni.
  • Hypyn laitoin yhtä lautaa säkäkorkeutta korkeammaksi. Ruokaa oli alustalla hypyn toisella puolella. Lykky teki hyviä toistoja noin kolme. Ei se ruuasta juuri välittänyt: Kerran unohdin laittaa ruokaa, se vain haukkasi pakasterasian kantta "näin se haluaa mun tekevän" ja asettui sitten istumaan.
  • Hyppyytin sitä vaihteeksi noutokapulan kanssa, ei sitä kapula haitannut lainkaan.
  • Seuruutin lelun ja kapulan ympärillä, palkka tuli, kun seurasi hyvin. Tämä oli helppoa.
Sitten tuli Laura kaveriksi. Viimeksi koira ei unohtanut kapulaa sen jälkeen, kun sen kerran näki, mutta sen jälkeen olen treenannut. Noutokapula on ollut penkillä tai maassa muiden lelujen seassa ja koira on oppinut olemaan siitä välittämättä. Odotusarvo oli siis korkealla. Aluksi annoin Lauralle kapulan, kuten kokeessa kävisi ja kapula jäi pöydälle odottamaan.
  • Seuraaminen: Eka kerta kamalaa. Yritin olla tyyni, jottei koira äännähtäisi, mutta samalla olin myös vetelä ja liian hiljainen. Kontakti katkeili, koira ajatteli vain kapulaa. Toisella yrityksellä laitoin sille 30-senttisen treenihihnan kaulaan. Kehotuksesta haukutin ensin ja olin jämäkämpi. Nyt seuraaminen oli hyvää eikä kapulakaan enää vienyt puhtia. Vaikuttikohan se nyt sitten, että vieras koski kapulaan?
  • Liikkeestä seisominen: Voihan hirvitys. Koira arpoi itsensä istumaan tai maihin, parhaimmillaan jo "käsky"-kehotuksesta. Kapulaa se haikaili edelleen. Lopulta saatiin 2 seisomista ja palkkasin siitä.
  • Noudossa eka kerralla sanoin "hae" liian hiljaa, koira lähti toisella käskyllä epäröiden ja ravasi takaisin. Tokalla olin jämäkämpi, koira myös, haki ja palautti laukalla, puruote oli hyvä. 
Sitten Lykky sai huilata.
  • Paikkamakuussa jäin näkösälle ja Laura häiriköi 2 erilaisella pallolla, purupatukalla ja valtavalla noutokapulalla. Pääosin koira kesti, kehuin sitä välillä ja kävin palkkaamassa. Kahdesti liikahti: narupallosta kyynärät nousivat. Kielsin. Istumaan se nousi, kun L pyysi sivulta "sivu". Kielsin. Sitten ei enää mennyt vipuun. Näki kyllä, että mieli olisi tehnyt, muttei voinut. 
Treeniä, treeniä, treeniä.

Ei kommentteja: