Harrin valmennus ja ulkoilua

Lauantaiksi olin ilmoittautunut Lystin kanssa agilitykisoihin. Heräsin edellisenä yönä miljoona kertaa hermosärkyyn. En halunnut nukahtaa rattiin, saati pahentaa selkävikaani, joten peruin kisat. Ilman lääkärintodistusta menetin ilmoittautumismaksut, mutta säästin sentään bensarahat. (Lohdutan aina itseäni tällaisilla säästöillä.)

Lauantai meni sitten ihan hukkaan - kuten tuollaiset päivät menee, jolloin suunniteltu ohjelma kaatuu. Niitä päiviä, joita katuu jälkeenpäin, kun on kuolemassa. "Sinäkin päivänä olisin voinut tehdä jotakin muuta." Satoi vettä. Kävin ostamassa etupihalle tähtijasmikkeen. Kauppareissulle otin mukaani Lystin, jonka kanssa kävin oheiskävelyllä. En tiedä, onko sillä näössä, kuulossa ja hajuaistissa vikaa, mutta se ei huomannut neljää jänistä, jotka laidunsivat ruohikolla, joka oli tien vieressä, minkä varrella seisoin sen kanssa 5 minuuttia niin, että jouduin ohikulkijoille selittämään, että en ole saanut sairauskohtausta, vaan tuijotan neljää jänistä ja ihmettelen, miksi koirani ei reagoi. Yksi vanhempi naisihminen pysähtyi kanssani päivittelemään neljää pupua. Samalla olin kiitollinen siitä, että ne laidunsivat siellä eikä pihallani, missä niitä on laumoittain mutustanut kasvejani läpi talven taimivaurioiden ja -hävikin perusteella. Jänöjen tuijottaminen oli sen verran rauhoittavaa puuhaa, että kotiin päästyäni nukuin 2 tuntia. 

Tänään oli toinen ääni kellossa. Aamulla kurvasin hallille Lykky takakontissain. Kataisen Harri saapui taas meitä koutsaamaan. Radalla piti säilyttää hyvä juoksurytmi. Aika lailla sai juosta, mutta oli paikkoja, missä oli tiukempaa ohjaamista. En tajua, mikä aivojani vaivaa, mutta eka sessiossa laskin Lykkyä kontaktien alastulolta läpi. Toisen kerran alussa kontaktit pyynnöstäni kerrattiin ja ne toimivat. Ja taas kolmannessa pätkässä laskin Lykyn alastulokontakteilta läpi.

Muina huomioina todettakoon, että takaakierto-persjätössä Lykky tuli riman ohi tai tiputti riman. Valssilla sama onnistui. Toinen tärkeä huomio: en sanonut ajoissa kontaktikäskyä. Muista jatkossa!

Tästä iski kamala morkkis, mistä en päässyt eroon edes 2 tunnin koiralenkillä, millä kävin Lystin, kaverini ja hänen koiransa kanssa. Oli muuten taas kiva lenkki. Pääsin häätämään yhden kohti tulleen räyhäävän irtokoirankin ja oletan osakkeideni nousseen Lystin silmissä.

Kotiin päästyäni poika lähti kaveriksi agilityhallille, missä menin läpi päiväistä rataa Lykyn kanssa. En ole ikinä aiemmin tehnyt samaa, mutta minun oli pakko yrittää neutraloida päiväiset kontaktien itsenäiset vapautukset. Hyvät vauhdit saatuaan Lykky olisi lähtenyt luvatta keinulta, mutta keskeytin radan siihen. Sen jälkeen se otti kontaktit, kuten on opetettu. Alla on todiste. Ilmeisesti kännykässä on laajakulma tai jotakin, koska näytän hormoneja ja painoja pumpanneelta jättireideltä ja Lykky mäyräkoiralta. 

Kokemus oli sen verran voimaannuttava (voi, että inhoan tätä nykysanaa), että kotiin tultuani istutin tähtijasmikkeen ja vannoin, etten ikinä, siis enää IKINÄ laske Lykkyä missään tilanteessa kontaktien läpi. Eimön.