Yhtäkkiä agilityyn on tullut miltei pari viikkoa taukoa. Tänään olin oman seuran treeneissä. Muutaman viileän sateisen päivän jälkeen kesä palasi, oli 20 astetta ja aurinkoista.
Radalla oli puomi, A, keinu, hypyt ja kepit. Kontaktit olivat hyvät. Ulkopuolisten silmään reipas keinu sai kehut. Kepeillä ei tullut yhtään virhettä, keskityin antamaan tilaa Lystille hakea ne itse. Lähdössä se nousi seisomaan ja hiipi lähemmäs, palautin istumaan. Onkohan koirilla joku henkilökohtainen ideaalietäisyys ensimmäiseen esteeseen? ;) Ehkä pitäisi tokon paikka-käskyä käyttää lähdöissä. Pimeä putkikulma sujui. Leieröintiä sain kokeilla muutamassa kohdassa ja Lystihän "kerrosti". Vauhtia piisasi.
Ohjeina tuli samat kuin ennenkin: Takaaleikkauksissa anna koiran mennä edellä ja omaa turhaa kiemurtelua voi siinä välttää. Ohjata pitää tarkasti eikä huitoa sinne päin. Kerran Lysti teki ylösmenolle kontaktivirheen, edellisestä kerrasta on aikaa rutkasti. Tämä tuli siitä, että rynnin itse puomille. Jos annan Lystin rauhassa kiivetä, ongelmaa ei tule. Kivaa oli.
Lykyn kanssa on jatkettu samoja tottisteluja. Kotielämässä vaikuttaa siltä, että pikkulikka on aika kovapäinen. Verrokki eli Lysti on pehmo, mikä voi vääristää arvosteluani. Kun korotan pennulle ääntäni, Lysti hyvittelee jo siinä vaiheessa, missä pentu on vielä haist sinä vit. Lystiä on sitten lepyteltävä erikseen. (Siinä ne päivät sitten meneekin vuorotellen ulkoilutusten lisäksi.) Luin tokokirjoista viisauksia ja siellä todettiin, että kova koira ei välitä kehuista tai rankaisuista. Siinä olisi selitystä sille miksi pennusta on tullut niin itsenäinen vaikutelma. Onneksi ruoka ja leikki kelpaa, joten on konsteja motivoida sitä kaverikseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti