lauantai 2. heinäkuuta 2011

Ei mustasta valkoista saa

Siis sehän oli ihan fakta, mutta elättelin toiveita viimeiseen saakka. Lystin lemmentaika ei silti rauennut 11 päivässä enkä ollut toiveitteni mukaisesti viikkoa myöhässä havainnoissani. Agi-kisat oli katkerana peruttava (tuli talvi mieleen, "ei päästä ikinä kisaamaan") ja pääsen maksamaan 5 euron käsittelymaksun maksupalautuksesta. Toivottavasti käytäntö ei yleisty: tulisi siinä tapauksessa vaikkapa selkävika ja optimistinen fysioterapeutti tai fysiatri kalliiksi.

Onneksi pääsimme privaattihalliin aksaamaan. Puolueettoman arvioni mukaan koiratarvikeliikkeestä ostetut (välttämätön tarkennus) mustat tangat punaisilla reunuksilla näyttävät edelleen aika rajuilta Lystikin päällä. Mentiin 2 rataa läpi. Teemana oli koiran oikea linjaus. Rataantutustumisen jälkeen minua ilahdutti suunnattomasti se, että suunnittelemani ohjaus oli joko se mitä ope tarjosi tai sitten se vaihtoehto, mitä muutkin olivat tarjonneet ja jossa oli joku vika. Olen oikeasti kehittynyt! :)

Eka radalla oli 17 estettä, mm. 2 U-putkea vierekkäin, joihin 5 lähetystä, joista vain 1 kaipasi hiomista. Ennakoiva valssi, vekkaus, olkapäällä kääntö, A:lle lähetys "takaakiertona" onnistuivat. Sitä yhtä putkeen lähettämistä edelsi pakkovalssi-valssi-kuvio, joka ei ollut minulle helppo, kun piti tehdä aivoilleni "väärään suuntaan". Sekin sujui lopulta. On se vaan jännää, miten vilkaisu väärään putkeen saa koiran menemään juuri sinne. Ja erityisesti se, miten sinne putkeen vilkaisee vaikka sopii itsensä ja kouluttajansa kanssa ettei vilkaise.

Toinen rata oli kulultaan jouhevampi. Siinä oli heti alkuun kolme takaakiertoon törkkäystä ja sitten samojen 2 U-putken kolmen ensimmäisen suun ohitus, kepeille lähetys, A:lle etäisyyden otto ja käytännössä leieröinti hypyn takaa, putkihässäkkä ja pakkovalssi-jaakotus kuviona, jottei koira mennyt putkeen. Otin kuiviltaan pakkovalssi-jaakotuksen 5 kertaa, koska sekin oli motoriikalleni ja aivoilleni just väärään suuntaan. Sitten Lysti kehiin ja nollarata! Voi riemujen riemu! Iloa lisäsi kouluttajan toteamus, että tein kaikki kuten oli sovittu. Ok, vähän hiottiin vielä radan loppua. Lysti otti 2o2o:n kunnolla, kunhan itse suoralinjaisesti irtosin A:lta. Lisäksi yhden hypyn suunta saatiin paremmaksi, kun rytmitin kulkuani. Ja pakkovalssi-jaakotukselta kannattaa lähteä litomaan heti, kun näkee että koira hyppää.

Kaiken kaikkiaan jäi taas niin selkeä ja kiva olo kuin vain voi jäädä. Ja yhä enemmän kismitti se ettei päästy kisaamaan. Mutta on kait sekin puoli voittoa, jos olo alkaa varmistua kisaamisen suhteen ja erityisesti voi alkaa luottaa omaan ratasuunnitteluunsa, itseensä ja koiraansa eikä ole pelkästään luuseriolo?

Ulkona oli varjossa 32 auton mittarin mukaan ja Lystiin vaikutti kuumuus kuten viime kesänä: nopeus oli 70 % normaalista. Ostamani mittari näyttää 20-21 astetta takakontissakin, kun ilmastointi on päällä. 10 min auton seisomisen jälkeen on 38 astetta. Eivät ole turhia puheet auton lämpenemisestä.

En muista olenko laittanut tätä kappaletta ennen - ainakin olen meinannut. Olisi oiva sanoineenkin vaikka agi-kilpailuihin. :) Klikkaa tästä: Glenn Frey: The Heat is On.

Sitten laitan vielä pari kuvaa aloittelevasta uimarista. Ensimmäinen kuva ei ole valokuvauksellisesti arvokas, mutta siinä tiivistyy jotakin tunnelmasta (minulla on saalisviettinen hurjapää). Päivitän kuvakansiota jahka kerkiän.




2 kommenttia:

sarianne kirjoitti...

Hyvähän se on, että fiilis agiradalla paranee! Meilläkin torstain harkkakisojen jälkeen fiilis aika hyvä. Aksu oli täynnä virtaa ja jopa kuunteli silti (vaikka virheitä tulikin). Ei enää vain kaasuta talla pohjassa johonkin suuntaan. :)

Lykky on aika reipas uimari!

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Onhan se kiva, että lempiharrastuksessa edes treenatessa on mukavaa. Ja kerrankin voittajaolo. :) Kiva, että teilläkin treenit olivat hyvät!

Tuolla uintihingulla Lykylle voisi alkaa rakentaa vepe-koiran uraa. Sen emäkin on "alalla".