Eilisiltana mietin, milloin varailen Aistiin aikaa. Näin unta, että toimin eläinlääkärinä tutulla el-asemalla, joka sijaitsi lapsuudenystäväni lapsuudenkodissa. Havahduin unessa, että eihän minulla ole eläinlääkärin oikeuksia. Sanoin tästä pomolleni (tuttu eläinlääkäri), joka totesi, ettei se haittaa. "Voit hoitaa tämän päivän jonon silti loppuun."
Aamuruualla tarkkailin jännittyneenä Giblin kaulaa. En nähnyt värinää eikä sitä myöskään tuntunut. Iltaruokailu sujui tärinöittä. Yhtään kipukiljaisua ei ole kuulunut. Kävimme lyhyehköllä metsälenkillä, missä koira päästeli mitä kintuista lähti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti