tiistai 22. maaliskuuta 2011

Ryhmä-tokoa

Tokoilun suhteen on ollut ristiriitaiset tunnelmat pitkään. Se ei sytytä niin kuin agility. Osasyy on se, että tokossa on tullut paljon pettymyksiä. Olen varmasti tehnyt sen miljoona mokaa Lystin koulutuksessa, mutta varsinkin ääni- ja läpätysherkkyys on ollut liian iso haaste. Toisaalta lajissa on omat hyvät puolensa: Siitä on hyötyä arkielämässä, agilityssa kuin myös aktivoinnissa, lisäksi Lysti on nopea oppimaan ja oppimisen seuraaminen ja itse opettaminen on viehättävää. 

Koska seurassa on pätevän ihmisen vetämä tokoryhmä, osallistuimme siihen pitkästä aikaa tunnustelemaan syvimpiä tuntoja. ;) Ensin oli ryhmäpaikkamakuu evl:n malliin. Koska ei olla sitä aikoihin muiden koirien kanssa tehty, jäin näkyville. Koirat käskytettiin maihin ja istumaan eri aikaan, Lysti makasi varmasti vaikka Riikka kiersi koirat. Kahdesti Lysti haisteli ja siitä kielsin. Lonkalle se myös tipahti, muttei se minua haitannut. Istumaannousun se kuunteli hienosti ja juuri kun olin kehaisemassa riemastuneena, yksi paikkamakuuseen osallistumaton koira palkattiin takanamme, jolloin Lysti käännähti sivullani. Pyysin sen takaisin oikealle paikalleen, sitten vasta pääsin kehumaan. Harmitti - mielummin olisin tehnyt sen heti. 

Seuraavaksi oli paikkaistuminen, mitä ei olla ikinä tehty. Käsky oli sama kuin agilityn lähdössä. Jäin muutaman metrin päähän näkyville. Lysti ei liikauttanut tassuaankaan. Hyvä Lystikki!

"Vapaa-aikana" seuruutin pätkiä. Siinä se keskittyi mainiosti, omaan silmääni peruutukset ja käännökset olivat hienoja.

Yksilöliikkeeksi valittiin kaukot. Takapalkasta ja vain 2 metrin etäisyydestä huolimatta Lysti oikein loikkasi eteenpäin. Tämän estämiseksi laitettiin lauta sen etutassujen eteen. Tämän jälkeen näkyi kuinka Lysti pohti miten siirtymät tekee kun eteenpäinkään ei voi tulla - saatiin hyvät liikkeet. Näin jatketaan ja kerätään rutiinia.

Lopuksi tein pihalla yhden ruudun namipalkalle, siihen pysähdys, maahinmeno ja seuraaminen, mistä tuli narupallo palkaksi.

Saldo: Lystille teki häiriötreeni hyvää. Se olisi mielellään hyökännyt kavereiden koirien palkalle, kun ei ollut jotakin tekemässä, mutta pysyi kuitenkin hallinnassa. Minulle jäi positiivinen olo, onneksi lähdin! Vaikkei nyt itse tokoilu suurempaan nosteeseen lähtisikään, niin porukkatreenit palvelevat meitä muussa elämässä.

4 kommenttia:

Eeva kirjoitti...

Toko on mielestäni jyrkkiä ylä- ja alamäkiä sisältävä laji, harvemmin sitä tasaista menoa. Tsemppiä ja treeni-intoa, kyllä se siitä! :)

Lysti kirjoitti...

Meillä on tokossa toistaiseksi ne hyvät huiput saavuttamatta. :/ Siksi, ehkä kunnollisen mielihyvän puutteen vuoksi, laji on selkeästi kakkosena agilityn jälkeen. Sen tiedostaminen on rauhoittanut mielen, ei ole "pakkoa" tehdä. Se taas saattaa poikia jotakin hyvää, joskus.

Eeva kirjoitti...

Mutta jos toko tuntuu "pakkopullalta" niin se kannattaakin pitää kakkoslajina/puuhasteluna. Ja se on kyllä tosi harmi, että niitä onnistumisen tunteita tulee harvoin (oli laji mikä tahansa). Monet takapakit kyllä syövät motivaatiota.. :/

Toisaalta taas, minusta on hyvää harrastaa muutamaa lajia. Välillä tuntuu, että joku laji on ihan sieltä ja syvältä niin sitten voi harrastaa sitä toista tai kolmatta lajia. :D

Lysti kirjoitti...

Onneksi toko ei kotona tai harjoituksissa pakkopullalta tunnu, vaan on ihan hauskaa. Kokeisiin meno on sitten ihan eri juttu meidän "menestysputken" jälkeen.

Aksan epäonnistumiset taas kestän, koska olen niin aloittelija siinä hommassa. Siinä mokat ovat vielä välillä niin pienestä kiinni ja koira tykkää. :)