perjantai 7. lokakuuta 2011

Itseaktivoituva juoksija

Harjoittelin eilen Lykyn kanssa sitä, että se sivulla katsoo minua silmiin ennen kuin palkkaan. Päästiin siihen, että sain laitettua vasemman käteni sen vasemmalle puolelle. Normaalisti käteni on ollut sen yläpuolella. Pitihän sen tarkistaa ettei palkkaa siellä ollut, mutta otti sen jälkeen kontaktin. Sitten otettiin askel kerrallaan siirtymiä. Niissä minun piti sanoa uudelleen "sivu" ja liikauttaa vasenta kättä, jolloin koira siirtyi viereeni. Havaitsin oivallusta.

Koska lelupalkka on selvä ykkönen, koitin tänään samaa systeemiä lelu kainalossa. Sivulletulo oli vaikeaa, Lykky pyörähti pari kertaa minun ympäri ja tuli eteeni istumaan. Ihanaa yritteliäisyyttä ja fiksu ajatuksenkulku. Sain siitä sivulta pari kertaa palkattua, tiputin kainalosta lelun Lykyn suuhun. Jatkan varmaankin kontakti-nami-harjoituksilla.

Tänään Lykky sai juosta metsässä. Se juoksee sammalrinteessä n. 20 m halkaisijaltaan olevaa rinkulaa lelu suussaan. Minun kohdallani se pysähtyy leikitettäväksi ja sitten taas lähtee loikkimaan lenkkiään. Hauska näky. Lopulta (noin 30 kierroksen jälkeen) se sai tarpeekseen ja ravasi luokseni.

Lystin takatassut ovat taas punaisemmat. :( Minä tyhmä laiskimus luistin baby-sukista heti kun tilanne näytti paremmalta. Ei se tassujaan lutkuta näkyvästi, mutta ehkä öisin kuitenkin? Enkä ole aina ulkoilun jälkeen niitä suihkuttanut (ja kuivannut) vaikka pitäisi. Se on muka niin monimutkainen projekti, koska minun pitää riisua itseltäni jalkakääre ja tuki.  Märkä nurmikko ei ainakaan tee hyvää. Pesin tassut Hexocililla, jossakin vannottiin sen nimeen.

Sain päivitettyä Lykyn sivun. Siellä on nyt kertomus siitä kuinka Lykky valikoitui meille, jos jollakin on lukemisen puutetta & kiinnostusta.

Lopuksi kakkajuttu. Olen eilisestä lähtien kotona haistellut, että jossakin haisee koiran kakka. Missään ei ole kikkareita näkynyt. Tänään nuuskutteluni johdatti minut eteisen oven viereen, missä oli koirankakkaleima, jälki täsmäsi kenkäni pohjaan. Sitä on nyt sitten yksi urainen kengänpohja ja kyynärsauvan pohja täynnä. Ei auttanut nurmikkohinkkaus, ei. On siirryttävä hammastikkumetodiin. Jaiks. Vapaaehtoisia?

4 kommenttia:

sarianne kirjoitti...

Luin Lykyn sivun ja oli hyvä teksti :) Lykky on ollut niin herttainen luppakorva! Somahan se on tietysti edelleenkin.

Eeva kirjoitti...

Kivan tekstin minustakin olit Lykkysauruksesta kirjoittanut. :)

Anonyymi kirjoitti...

En ole tainnut vielä onnitella uuden perheenjäsenen johdosta! Joten onnea yhteiselle taipaleelle! Ja paranemista emännälle. t: Eija

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Kiitos kaikille!

Piti Lykky-tekstiin vielä lisätä, että kysyin vanhempien luonteet ja arkuudet moneen kertaan. Se kun oli projektin olennaisin osa.