Eilen tai tänään ei olla tokoiltu yhtään. Minua ei huvittanut ja ajattelin, että pennullekin tekee tauko hyvää. Lyhyellä hihnakävelyllä sain tsapattua pennulta muutaman kerran hyvän paikan ja palkattua siitä. Autot eivät kiinnostaneet, pyöriä tai koiria ei tullut vastaan. Kolmen ihmisen ryhmä ohitettiin nätisti veriletun avulla.
Koirat saivat juosta keskenään lelut suussa. Se menee tutulla kaavalla, ja jos Lystiltä tipahtaa lelu kesken leikin, pentu odottaa, että Lysti saa sen uudelleen suuhunsa. :D Aika usein pentu tulee luokseni leikkimään ja taistelemaan lelustaan. Taistelun ohessa otatin noudon loppuasennon muutamaan kertaan, istuminenkin sujui jo vähemmällä vaivalla, välillä irrotutin lelusta ja sitten leikki jatkui.
Oli käydä hassusti. Kesken Lykyn juoksun kuului tömps, sen rintakehä tai maha osui ohuen puun kantoon, jonka yli se laukkasi. Koira ei näyttänyt kipuaan, kantoon jäi karvatuppo. Tutkittiin tämän jälkeen Lykyn maha ja rintakehä, yksi jakaus sieltä löytyi. Poika potki ja rusensi osin lahonneen 30 cm korkean teräväpäisen kannon maan tasalle. Äsken katsastin tilanteen oireettomalta koiralta uudelleen, kosketellen tai painellen ei ole mitään kipua, ei tunnu turvotuksia eikä mustelmia tai reikiä näy. Olisi ollut aineksia kaikenlaiseen.
Nilkka: Otsikko tulee siitä, että tänään nilkka tiesi eilen olleensa metsässä tai vähän pidemmällä kävelyllä. Jäitä olen pitänyt tiuhempaan ja jättänyt tänään pidemmät kävelyt sikseen. Ostin jumppakuminauhan, pääsee nilkka tutuksi senkin kanssa, kunhan nyt rauhoittuu. Hassua - katsoin mitä kaikkea nilkan pitäisi osata ennen urheiluun paluuta: mm. varpailla ja kantapäillä kävelemisen, kahdeksikon juoksun ja sivuttaisaskeleita. Nyt tuntuu ihan mahdottomalta moiset. Ja agi-kentille halajaa mieli. Vajaan kuukauden päästä sen pitäisi olla mahdollista. Eletään sillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti