Heräsin aamulla kännykän herätykseen. Väsytti, nukahdin uudelleen. Kohta kännykkä soi uudelleen. Lysti työnsi kuononsa kaulaani ja Lykky hyppäsi oikeaan kainalooni: "Heräätyyys!" Jonkin aikaa pohdin, onko ihan pakko lähteä. "Ei mikään pakko", vastasin itselleni, mutta kömmin ylös. Annostelin koirille ruuat ja join kupin jauhe-cappucinosta valmistettua kahvia. Käytin Lykyn ja pakkasin auton. Otin vuorostani Lystin mukaani, se sai tehdä aamupissat ja sitten se tiesikin osoitteen ja veti autolle.
Matkalla Lysti kysyi: "Onko sinusta ihanaa päästä kisaamaan?" Katsoin suoraan tielle ja ajattelin, etten voi vastata, koska juuri pohdin, miksi olin ilmoittautunut taas kilpailuihin. "Koska et herännyt aamulla millään", jatkoi Lysti. Annoin ajatusteni virrata. Lysti on tuntunut hyvältä kisoissa, sen tassut ovat nyt kunnossa, itse en ole pahemmin kipeä, on kesä, ideaali 20 asteen pilvipouta, kisapaikka suht lähellä ja rakastan sitä tunnelmaa, kun yhteistyö on parhaimmillaan. Vastasin Lystille: "Kyllä, minusta on ihanaa kisata sinun kanssasi, vaikka aamulla väsyttikin."
Kisapaikalla ilmoittauduin ja katsoin rataa, jolla minit jo kisasivat. Se oli Siimeksen rata ja näytti mentävältä. Lähdin Lystin kanssa pidemmälle kävelylle. Meillä oli aikaa. Makseissakin startattaisiin vasta noin 40. koirakkona. Lysti haisteli ja käveli ja tarjosi leikkiä. Tiesi, missä ollaan.
Ennen lähtöä syötin Lystille kotona keittämääni ruokaa. Sillä Lysti ei kuumunut pahasti. Just ennen starttia se tarjosi itse haukkumista. Kehuin. Vuorollamme haukutin ja käskin sen maihin. Lystikki pysyi lähdössä. Työnsin sen kakkoselle ja kolmosella pyöritin yhden siivekkeen ympäri, mistä jatkoimme puomille. Lysti otti kontaktin nätisti. Lähetin sen U-putken taaimmaiseen päähän ja sitten iski muistikatkos. Minne jatketaan? Onneksi rata palautui heti mieleeni, ohjasin Lystin seuraaville hypyille, mistä keinulle. Joudun varmistamaan Lystin keinua, joten juoksin radan ulkoreunaa, jotta sain tehtyä parin hypyn päästä päällejuoksun enkä joutunut koiraa työntämään oudosti sivulle hypylle. Tämä onnistui suunnitellusti. Jatkoimme mutkaa pitkin A:lle, missä Lysti taas otti kontaktin nätisti. Siitä jatkoimme taas u-putkeen, mistä hyppy, suorempi putki ja kepit. Lysti pujotteli varmasti. Siitä vielä hyppy, takana leikkaaminen, hyppy ja hyppy ja maalissa! Nolla! Superkoira! Riemuitsin Lystin kanssa ja juoksimme autolle palkkaamaan lisää. Lysti sai juoda autolla ruuan keitinlientä. Se joi koko puolen litran purkin.
Lähdimme kävelylle. Lysti kysyi: "Menikö se niin kuin piti?" Vastasin: "Kyllä se meni. Sinä olit hirmu hyvä." Lysti totesi: "Pääsisin kyllä kovempaa." "Tiedän", sanoin, "vedätän enemmän jatkossa."
Olimme yhdeksänsiä. Kisat olivat viereisen kunnan piirinmestaruuskisat, joten paikalla oli paljon porukkaa. Lähdöt menivät vielä mini-medi-maksi-järjestyksessä ja makseissa oli yli 50 koiraa. Yllätyksekseni seuraava hyppyrata mentiin tuloslista käänteisessä järjestyksessä. Niinpä Lystin kanssa startattaisiin vasta 9. viimeisenä.
Hyppyradan tuomaroi Martti Salonen. Mineille rata oli aivan hirveä. Olisiko tullut 1 tulos. Medeille helpotettiin vähän, mutta tuloksia tuli edelleen niukasti. Makseille rataa muutettiin vielä vähän lisää, helpommaksi. Ei sieltä silti tainnut yli 10 tulosta tulla.
Tunnelma oli sellainen, mitä en ole ikinä ennen agilitykisoissa kokenut. Yleisö eli vahvasti jokaisen koirakon menossa mukana, hylkääntymisen jälkeen ihmiset taputtivat. Oli harvinaisen kollektiivinen olo, johtuen isoksi osaksi vaikeasta radasta, niin se yhteinen vaikeus yhdistää. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen tuli ihan vedet silmiini.
Lystin kanssa päästiin kuuluttajan mukaan ns. "kuumaan ryhmään", koska oltiin niin lopussa starttaamassa nollalaisina. Koska yleisö eli niin vahvasti mukana, oli kliseisesti ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua.
Lysti oli taas hyvä lähdössä. Heti toinen hyppy oli päällejuoksu, kolmas itsestä poispäin ja neljäs taas takaakierto. Lysti ampaisi takaakierrosta kauas renkaan läpi ja se oli hylkäys. Jatkoin kuitenkin radan mukaisesti suoraan putkeen, sieltä takaakiertoon, seuraavaan takaakiertoon, muuri, taas takaakierto, sitten edestä hyppy ja taas takaakierto ja taas takaakierto. Sitten pituus, hyppy, millä 180 asteen käännös ja kepit. Kepeillä tuli virhe sisäänmenossa, ohjasin vähän huonosti, koska vaihdoin kuljetuspuolta rataantutustumisen jälkeen. Keppien jälkeen kuljetin Lystin kahden vierekkäisen hypyn välistä, hyppy poispäin, takaakierto, taas kuljetus kahden hypyn välistä (!), takaakierto-päällejuoksu ja maaliin. Maalissa kehuin Lystin, se oli tehnyt kaiken kuten piti ja meno oli makeaa, vaikka aluksi hylkäännyimmekin. Osa ei ollut sitä huomannut ja luuli rataamme nollaksi.
Autolla syötin Lystille loputkin herkut, annoin juotavaa ja lähdimme taas kävelylle. Lysti kysyi: "Eikö sille renkaalle pitänyt mennä? Sanoit niin jännästi huiiii." "Ei olisi pitänyt", vastasin, "mutta se ei ollut sinun vika. Minä ohjasin epäselvästi." Lysti jatkoi: "Näytit sinne renkaalle hetken." Vastasin Lystille: "Tiedän. Yritän parantaa koko ajan." Lysti jatkoi nauraen: "Oli ne silti hyviä ratoja minun mielestä ja muut kohdat meni hyvin. En tiennyt, että kuulutaan kuumaan ryhmään." "Ei me olla ennen kuuluttukaan", naurahdin, "minusta se oli aika hienoa." Lysti: "Niin minustakin." Minä: "Laitanko autoon kuulumaan Superstarin?" Lysti: "Laita vaan."
Lähdimme kävelylle. Lysti kysyi: "Menikö se niin kuin piti?" Vastasin: "Kyllä se meni. Sinä olit hirmu hyvä." Lysti totesi: "Pääsisin kyllä kovempaa." "Tiedän", sanoin, "vedätän enemmän jatkossa."
Olimme yhdeksänsiä. Kisat olivat viereisen kunnan piirinmestaruuskisat, joten paikalla oli paljon porukkaa. Lähdöt menivät vielä mini-medi-maksi-järjestyksessä ja makseissa oli yli 50 koiraa. Yllätyksekseni seuraava hyppyrata mentiin tuloslista käänteisessä järjestyksessä. Niinpä Lystin kanssa startattaisiin vasta 9. viimeisenä.
Hyppyradan tuomaroi Martti Salonen. Mineille rata oli aivan hirveä. Olisiko tullut 1 tulos. Medeille helpotettiin vähän, mutta tuloksia tuli edelleen niukasti. Makseille rataa muutettiin vielä vähän lisää, helpommaksi. Ei sieltä silti tainnut yli 10 tulosta tulla.
Tunnelma oli sellainen, mitä en ole ikinä ennen agilitykisoissa kokenut. Yleisö eli vahvasti jokaisen koirakon menossa mukana, hylkääntymisen jälkeen ihmiset taputtivat. Oli harvinaisen kollektiivinen olo, johtuen isoksi osaksi vaikeasta radasta, niin se yhteinen vaikeus yhdistää. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen tuli ihan vedet silmiini.
Lystin kanssa päästiin kuuluttajan mukaan ns. "kuumaan ryhmään", koska oltiin niin lopussa starttaamassa nollalaisina. Koska yleisö eli niin vahvasti mukana, oli kliseisesti ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua.
Lysti oli taas hyvä lähdössä. Heti toinen hyppy oli päällejuoksu, kolmas itsestä poispäin ja neljäs taas takaakierto. Lysti ampaisi takaakierrosta kauas renkaan läpi ja se oli hylkäys. Jatkoin kuitenkin radan mukaisesti suoraan putkeen, sieltä takaakiertoon, seuraavaan takaakiertoon, muuri, taas takaakierto, sitten edestä hyppy ja taas takaakierto ja taas takaakierto. Sitten pituus, hyppy, millä 180 asteen käännös ja kepit. Kepeillä tuli virhe sisäänmenossa, ohjasin vähän huonosti, koska vaihdoin kuljetuspuolta rataantutustumisen jälkeen. Keppien jälkeen kuljetin Lystin kahden vierekkäisen hypyn välistä, hyppy poispäin, takaakierto, taas kuljetus kahden hypyn välistä (!), takaakierto-päällejuoksu ja maaliin. Maalissa kehuin Lystin, se oli tehnyt kaiken kuten piti ja meno oli makeaa, vaikka aluksi hylkäännyimmekin. Osa ei ollut sitä huomannut ja luuli rataamme nollaksi.
Autolla syötin Lystille loputkin herkut, annoin juotavaa ja lähdimme taas kävelylle. Lysti kysyi: "Eikö sille renkaalle pitänyt mennä? Sanoit niin jännästi huiiii." "Ei olisi pitänyt", vastasin, "mutta se ei ollut sinun vika. Minä ohjasin epäselvästi." Lysti jatkoi: "Näytit sinne renkaalle hetken." Vastasin Lystille: "Tiedän. Yritän parantaa koko ajan." Lysti jatkoi nauraen: "Oli ne silti hyviä ratoja minun mielestä ja muut kohdat meni hyvin. En tiennyt, että kuulutaan kuumaan ryhmään." "Ei me olla ennen kuuluttukaan", naurahdin, "minusta se oli aika hienoa." Lysti: "Niin minustakin." Minä: "Laitanko autoon kuulumaan Superstarin?" Lysti: "Laita vaan."
P.S. Tässä on video Lystin agilityradalta. Suurkiitos Anniinalle kuvaamisesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti