Harmaus

Onpa ollut harmaa päivä. Siitä tietää, että aurinko on olemassa, kun harmaa taivas on yhdessä kohtaa vähän vaaleampi.

Eiliset katastrofi-tokot piti paikata. Lysti sai tehdä kaukoja eturajoittimen (lapio) ja takapalkan kera.  Näitten avulla se pysyy suht koht paikoillaan antaessani käskyt 3 metrin päästä. Ennakointia on ilmassa, ja välillä menee istu ja seiso sekaisin.

Paikkaistuminen oli moitteeton näkemäni osalta, kesto ehkä 40 sek, hain tunnarikapulat sisältä.

Tunnarissa olimme edelleen ulkona. Siirryin Lystin vierellä taakse- ja eteenpäin. Lysti ei siitä häiriinny, tuijottaa vaan etukenossa kapuloita. Ensimmäinen tunnari oli levoton syöksy kapuloiden sekaan, vääriä ei koira onneksi käyttänyt suussaan. Toisto noin 5 metristä oli rauhallisempi. Oikea kapula löytyi molemmilla kerroilla, kantaminen ja luovutus oli nättiä. Olen iloinen Lystin innosta, mutta ilkikurista on se, että juuri tämä on se noutoliike, jossa vietti saisi olla vähäisempi.

Selällä on huono päivä. Eilen hölkkäsin 20 m eikä tuntunut missään. Hölkkä on ollut se paha tärisyttävä liike, juoksu ja kävely ovat sujuneet. Kotipihalla raavin lapiolla pieniä ojia sulamisvedelle ja tiputin tökkimällä katolta lunta ja jäätä. Illalla juili vasempaan pakaraan ja takareiteen eikä asettunut venyttelyllä, lääkkeillä, jumpalla tai levolla. Kävelykin oli huonoa pitkästä aikaa. Aamusta oli jäykkyyssiritystä takareisissä. Sitten vaiva asettui. Aika herkässä on selän suuttuminen edelleen.

Hain poikani koulusta ja tapamme mukaan keskustelimme autossa henkevästi. Poika kertoi kotitaloudessa valmistaneensa kääretortun. Kysyin häneltä saiko hän sen taivutettua rullalle, omat kääretorttuni eivät ole olleet kauniin pyöreitä vaan halkeilleita monisuunnikkaita. Poika sanoi leivonnaisestaan muotoutuneen G:n mallisen. Ihmisillä täytyy olla kääretorttugeeni, minä en sitä kanna.