Maanantaina kävin Lykyn kanssa pitkällä hihnakävelyllä. Jos alusta saakka otan ehdottoman linjan vetämisen kanssa, saan sitä muistuttaa usein, mutta palkinnoksi loppulenkki on ihan kaunista katseltavaa. Räksyttävien koirien ohi ravataan ylpeinä. :) Takaviistoon se voi jo vilkaista. Laitoin Lykylle talvimanttelin päälle, koska se tiputti kaikki karvansa ja viime viikolla näytti viluiselta.
Eilen leikin Lykyn kanssa, sai vähän tottistella ja palkaksi hillua noin 30-senttisessä hangessa, pomppi siellä kuin vasa. Matolla on kääntyilty perusasennosta vasemmalle ja peruutettu noin 10 cm:n pätkiä. Ennen ruokailua harjoitellessa vire nousee älyttömäksi, sormetkin häviävät ahnaaseen kitaan. ;) Paikkamakuuta ja paikoillaan istumisia harjoitan tuplakoirakolla ennen makupaloja. Hyvin kestävät.
Tänään ajoin pk-kentälle. Lykky olisi edistänyt ja poikittanut seuraamisessa, sain asennon korjattua. Palkka lensi kaulasta vasemmalle takaviistoon. Vire oli ideaali. Luoksetuloon kutsuin noin 15 metristä, koira saapui ihan suoraan, palkka tipahti leukani alta. Noutokapulalla hiottiin iskunoutoja ja pitoa erikseen. Ote oli hyvä.
Lystin ohjelmaan kuului luoksetulon pysäytykset ensin takapalkalla, sitten etupalkalla. Siinä vaiheessa hanskat olivat märät ja näpit jäässä, joten heittelin lelupatukkaa ja Lysti juoksenteli.
Selkä (olen varoittanut): Ei tartte olla hirmuinen ennustaja povatakseen, että maanantainen työpäivä jäi lyhyeksi. Sillä lääkemäärällä ei todellakaan ajatus kulje eikä seisota pitkää aikaa enkä voi koko ajan töissä kävelläkään, ja istumaanhan en pysty. Soitin fysiatrian poliklinikalle lääkärille, jota tavoittelin jo perjantaina. Hän on tämän viikon lomalla. Työterveyslääkäri on 2 viikkoa poissa. Tässä kohtaa mietin, että mitä ihmettä teen. Onneksi fys.pkl:lta toinen lääkäri kirjoitti tämän viikon s-lomaa, ensi maanantaiksi palaa oma lääkäri.
Lääkemääriä olen vähentänyt, pahimmillaan meni 18 tabua päivässä, nyt vain 6. Tuntuu siltä, että joulun alusviikolta lähtien olen rämpinyt sumussa, en muista mitä olen tehnyt, sanonut tai jättänyt sanomatta. Kertomani auton avaimen klikkaus kassalla on surkuhupaisa kulminaatiopiste. Yöt nukun niin ja näin, heräilen särkyyn ajoittain. Päivällä välillä polttaa jalkoja, siihen auttaa kipulääkitys vajaassa tunnissa.
Asettelin eilen vuoden 2011 kuitteja kansioon. Sairauspäivärahapäätöksiä kertyi paksu pino. Luin lausuntoja itsestäni, varsinkin viimeisimmät ovat aika karua tekstiä: "hoitoon reagoimaton kiputila", "vaikea-asteinen spinaalistenoosi" jne. Olen kulkenut mietteliäänä syvissä vesissä: Leikkaukseen joutunen joka tapauksessa ennen pitkää (aika ortopedille 1.2.), siinä voi moni asia mennä pieleen. Ja sellainenkin pikkujuttu, että tulenko enää ikinä tekemään töitä täysipäiväisesti? Koirat? Koiraharrastukset? Toimeentulo? Perhe-elämä? Terv. 41-vuotias selkäkroonikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti