tiistai 22. lokakuuta 2013

Agilitya ja tokoa

Päivällä käväisin Lystin kanssa agilityhallilla. Siellä oli rata, josta tein vähän alkua, koska siinä sain tehtyä hyviä käännösharjoituksia. Olen muodostanut käännöksistä vankan käsityksen. Ensinnäkin koiralla joko on tai ei ole luontaista taipumusta koota itseään ja kääntyä pienessä tilassa. Tätä taipumusta ohjaaja joko älyää tai ei älyä vahvistaa koulutusvaiheessa. Lysti ei ole luontaisesti mikään pienessä tilassa pyörivä, se on aika pitkä koira, lisäksi on pelännyt ja varonut rimoja ja estejohteita, mikä on saanut sen hyppäämään isosti. Ja toiseksi, en ole aikoinaan älynnyt sitä opettaa/siedättää pienempiin teihin. Kovassa vietissä käännökset vielä venähtävät ja niin käy Lystillekin. Kaarrokset maksavat aikaa. Yritän eliminoida itseni pahentamasta ilmiötä lisää, esim. ohjaamalla ajoissa ja määrätietoisemmin. 

Harjoittelin Lystin kanssa myös pujottelua, siinä takana leikkaamista ja leijeröintiä. Puomi ja A mentiin muutamaan otteeseen myös. Lysti oli niin iloinen!

Illalla kävin taas kuokkimassa paikkamakuutreenissä. Nyt siellä oli bortsu, belgi ja holsku Lykyn lisäksi. Lykky oli rauhallisempi ennen paikkamakuuta kuin viimeksi eikä vonkunut. Se jäi nätisti ekalla käskyllä. Se oli maannut terävän näköisenä, hiljaa ja ihan paikoillaan sen 3 minuuttia, mitä oltiin piilossa. Kun palattiin koirien taakse, Lykky nousi istumaan. Käskin sen uudelleen alas. Paikkamakuun jälkeen muut leikittivät koiriaan, joten leikitin Lykkyäkin. Tosin sille tekisi tässä liikkeessä hyvää maltillisempi mielentila = ruokapalkka. Ruualla taas on toivotonta saada pidettyä huomio itsessäni, jos muut koirat saavat leikkiä leluilla.

Pihalla seuruutin ja harjoittelin tokohyppyä. Tämä on taas ihan vaiheessa. Välillä koira ei lähtenyt hyppyyn, nytkähti vain. Välillä se esteen toisella puolella meni seisomaan vinoon, kuten alokasluokassa aina tehtiin. Onneksi se useimmiten kävi esteen taakse istumaan ja hyppäsi kauniisti eteeni. Minulla ei ollut alustaa mukanani, se oltaisiin ehdottomasti tarvittu. 

Mitähän muuta vielä. Iltaisin olen teettänyt Lykylle kaukoja noin 6 metristä, niissä se tuntuu vahvistuneen selvästi. Lykyn asentoa jäävissä olen varmistellut myös houkuttelemalla sitä pois asennoista. Tämän illan paikkamakuun jälkeen sain sen ruualla pois paikkamakuusta, toruin, minkä jälkeen koira ei enää mennyt vipuun. Lystille olen opettanut temppuja. Joo, ja ristikkäisten jalkojen nostoa olen jatkanut. Phuuh. 

Ei kommentteja: