Agi-kisoissa kuvasin eilen koirakoita ja kuvia raplatessa menikin koko ilta. Otin Lykyn matkaan haistelemaan kisatunnelmaa. Ilokseni se oli yllättävän välinpitämätön muita ihmisiä ja koiria kohtaan. Kyllähän se kerran radan suuntaan koiran perään katseli, mutta kääntyi luokseni kehotuksestani. Tottistelin laidemmassa, seuruuta ja seuraamisesta maahanmenoja ja leikitin leikkipatukalla, millä harjoittelimme myös rauhavaihetta. Pari kertaa lepuutin sitä makuuasennossa. Kivasti se toimi. Illalla oli kurkku kipeä ja toive nukahtaessa, että tauti on aamulla poissa.
Aamulla ei ollut flunssa hävinnyt, mutten ollut niin sairas ettenkö olisi voinut kisata. Luultavasti tiedätte fiiliksen?
Eka eli hyppyradalla tuli noin 3 hylkäyksen arvoista juttua, hyppyjä väärään suuntaan. Loppusuora sentään sujui. Etukäteen se vaikutti ihan kivalta ohjattavalta, mutta todellisuus oli muuta.
Toisella radalla oli jo hyvää menoa, mutta ongelmaksi koitui A:n ja putken erottelu. A:n alla ollut putki suoritettiin kahdesti. Toisella kierroksella juoksin A:n puolella, vastakkainen käsi ja ääni toimi myös, mutta Lysti oli lukinnut tutun putken ja sinne sujahti. Hylkäys siis. Loppu kisamaisesti, renkaan se vielä hyppäsi eestaas, mutta muuten rata näytti ihan agilitylta. Mietin vielä lisää A:n ja putken erottelua. Olisin voinut yrittää valssata, mutta tällöin olisin ollut putken puolella eikä olisi ollut eka kerta, kun Lystikki menee längistä sisään. Olisin sitten jossitellut väärää liikkeen suuntaa. Treeniin tämä!
Kolmas rata oli fiasko. Kepit oli neljäntenä ja siitä hyppy takaakiertona. Lähetin Lystin takaakiertoon, mutta se ei ikinä palannut takaisin :D vaan jatkoi matkaansa takana olleelle hypylle ja sieltä puomille. Yritin siitä jatkaa jotakin radan tapaista loppuun, mutta en muista milloin olisi niin monta estettä suoritettu väärään suuntaan tai väärässä järjestyksessä. Hyvä etten kysynyt tuomarilta apua. Löydettiin maaliin lopulta. Radan jälkeen entinen koutsi nauroi silmät vesissä, kun mietin ääneen miten voi suorittaa radan kisamaisesti loppuun, kun koira juoksentelee missä sattuu. Niin - mitä varten ne numerot on esteiden edessä?
Pohdin ohjausta seurakoutsin kanssa. Lysti siis irtoaa, vähän vaihtelevasti tosin. Hukkaan katsekontaktin, mikä lisää ilmiötä, koira vaan hyppii kaiken mitä hartiasuunta näyttää. Rytmitykseni on pielessä edelleen. Takaakierrossa on ongelma, koira ei tule takaisin - ohjaukseeni on tullut joku klikki. Lähdössä Lysti hiippailee. Näihin paneudutaan jatkossa. Hyvää on se, että kontaktit onnistuivat, kepitkin kahdella radalla. Kolmosten radat ovat suoritettavia eikä oltu ainoita hyllyttäneitä, ja varsinkin kolmannessa startissa herpaantui meno monella muullakin. Treenataan lisää ja jatketaan. :) Videot on pojan kännykässä, katson onko niissä joskus julkaistavaa.
2 kommenttia:
Jos näit meidän radat, niin teidän meno nyt näytti ihan oikeelta agilta esim. meihin verrattuna! :D
Ne lähdöt oli aika kurjia, tais olla se toka tai joku, missä Lysti hiippaili niin lähelle ekaa estettä että sen oli jo vaikeaa ponnistaa siitä yli. Ihme, ettei tiputtanut rimaa.
Näin teidän radoista 1½, kun ne sattuivat juuri siihen vaiheeseen, kun lähdin koiraa jäähdyttelemään.
Kohta Lysti käynnistää kuonollaan ajanoton. :o Pitää ottaa myös lähdöissä jämäkkä kuuri. Kaukaa näyttää siltä, että se on "vain" noussut seisomaan, mutta oikeasti se on hiipinyt eteenpäin.
Lähetä kommentti