Lykyn kanssa kävelin 2.5 km kentälle, jonka toivoin olevan sula. Yli 10 asteen yöpakkasilla ja lumisateilla kevät ei etene ja vaikka kentällä oli sulia laikkuja, välillä oli pelottavan liukasta jäätä. En voinut laskea Lykkyä rallattelemaan, jottei loukkaisi itseään.
Vilautin palloa taskussani ja sanoin seuraa. Voi miten nätisti tuli Lykky sivulla! Toisen n. 10 metrin pätkän juoksin, hyvä oli paikka. Tämä pitää todellakin saada videolle, jotta varmistun. Kaksi täyskäännöstä vasemmalle pyörähdin myös, hyvin tulee koiruus. Liikkeestä maahanmenoa ennen kuiskasin "maahanmeno". Lykky lakosi jo siinä, kiittelin sitä ja seuruutuksesta maahanmeno oli välitön. Jatkoin matkaani, käännyin ja kehuin. Lykyn noustua oli verta maassa. Parantunut takatassu on reunasta taas auki. Voi jumprahuiti! Kiva oli kävellä kotiin.
Ei tassussa onneksi haavaa tai repeämää ole, mutta muinoin ohueksi liukasteltu anturan reuna ei vaan vielä kestänyt tuota sepeli-sora-kova jää -sekoitusta, ehkä tökkäsi johonkin? Tossua en enää uskonut tarvittavan ja tuolla on niin märkää, ettei ole mitään järkeä hautoa tassua kuravedessä. Ei se enää kotona vuotanut. Huuhdoin ja putsasin Hexocil-vedessä tällä kertaa. Pelkään sen herkistyvän Betadinelle, joten vaihdan tuotteita välillä. Hexocilia on tallessa Lystin syksyisiltä tassuvaivoilta. Huomenna olisi Lykky-tokot. Jos tassu jatkaa vuotamattomuuttan, lähden sinne ja teen kuten viimeksikin. Pujotan baby-sukan ja kurarukkasen jalkaan, jotta vältymme enemmiltä vaurioilta.
2 kommenttia:
Voi hitsit tuota tassua! Toivottavasti alkaisi pian kestämään. Jään odottelemaan Lykky-videota :)
Ei sitten tänään tokoiltu. Lykkääntyy videointikin. Aikalisä. ;)
Lähetä kommentti