maanantai 16. huhtikuuta 2012

Epävirallisissa

Oli oman seuran agilityn möllikisat, jonne matkasin Lystin kanssa tarkoituksena vahvistaa lähtöä ja kontakteja.

Sama rata suoritettiin kahdesti. Ensimmäisellä kerralla Lysti nousi lähdössä seisomaan ja käveli kohti ensimmäistä rimaa. Tyssäsin moisen peruututtamalla koirani lähtöön yhden ruman sanan kera, tuomaria tästä etukäteen varoitin. Pujottelussa Lysti oikaisi viimeisen riman, toisella yrityksellä pujotteli loppuun, itsekin skarppasin. Kontaktina oli vain A, minkä Lysti otti kuten kuuluu. 

Uusintaradalla koira istui kuin tatti vaikka lätäkköä oli alla, lähtöalueelta kun ei kuivaa aluetta löytynyt. Kehuin sitä kahden hypyn takaa ennen lähtökutsua. Nyt pujottelukin sujui loppuun. A:n alastulolla pysähdyin kunnolla ylistämään. Tämä rata nollalla maaliin.

Sen pituinen se.

Paitsi päivällä tein Lykylle nurmikolle makkarajäljen. Tuuli pyöri aika kovaa eikä sillä ollut hajuakaan mitä tehdä. Tein sille sitten makkararuudun, missä se selvästi erotti tallatun ja ei-tallatun alueen, tähän syksyllä jäätiinkin. Lysti pääsi Lykyn jäljelle valjaissa. En ole senkään kanssa sitä ikinä oikein tehnyt ja hämmästyin kuinka himona se jäljesti, kiskoi ryömien maha maassa viistäen. Sellaista.

10 kommenttia:

Sara kirjoitti...

Nurmikolle? Mikä nurmikko missä? Minä olen nähnyt nurmikkoa viimeksi joulukuussa.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Meillä on täällä metrin levyisiä kaistaleita teiden vieruksilla. :)

Joko teillä on edes hankiaiset? (Tämä ei ollut vinoilua, vaan toive että pääsisitte niistä nauttimaan.)

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

P.S. Viikko hankiaisista on metrin levyiset nurmikkokaistaleet.

Eeva kirjoitti...

Hyvä sinä ja hyvä Lysti! Lysti näyttää kyllä oppivan nopeasti. :)

Sara kirjoitti...

Ohhoh! Täällä vain näkyy asfalttia tiellä ja olen jo siitä äärimmäisen onnellinen. Hankiaisia en ole nähnyt, ensin pyrytti hirveä määrä lunta ja sitten nollakelit (--> umplahdin nivustaipeita myöten lumeen). Nyt omassa mittarissa on -2.5 c ja hankia on vielä riittämiin, joten kaikki on vielä mahdollista...?

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Toivotaan, että teille se kunnollinen hankikanto tulee. Oletan olevan mahdollista.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Ja kiitos Eeva sinne "väliin". Ollaan me 7 kisarataa keskeytetty eikä vieläkään ole takeita mistään.

Sarianne kirjoitti...

Meillä saa jo oikein etsimällä etsiä lumisia kohtia. Metsistä niitä vielä jokunen löytyy, Aksu tykkää :) muuten olisikin jo sitten erinomaiset kelit harjoitella esineruutua tai muuta nenänkäyttöä vaativaa.

Onnittelut onnistuneista epistreeneistä!

laura kirjoitti...

"Uusintaradalla koira istui kuin tatti vaikka lätäkköä oli alla, lähtöalueelta kun ei kuivaa aluetta löytynyt. Kehuin sitä kahden hypyn takaa ennen lähtökutsua."

Oletko miettinyt, että paras palkka voi olla vaan nopea pääsy radalle ja koira kokee kehut tuossa tilanteessa "joojoo ole nyt jo hiljaa ja sano vapautussana!"?

Jossain vanhassa Canis-lehdessä oli lähdöistä juttu. Mä tykkäsin siitä, että koiraa ei kiusata millään nytkymisillä ja valekutsuilla. Ohjaaja kävelee etukäteen valitsemaansa kohtaan, kääntyy kohti koiraa, henkäisee ja kutsuu. Kun koira tietää, että sen ei tartte odottaa kauempaa, se on "reilu peli" ja se oppii tän kaavan helpommin kun se toistuu aina samalla tavalla.

Onnea onnistumisesta kuitenkin! :) Me murjotettiin kotona yskäkaranteenissa, harmitti.

Eeva/Kolmiokorvat kirjoitti...

Sarianne - metsään vaan nuuskuttelemaan. :)

Laura, minäkään en harrasta mitään nytkyttelyjä. Lystillä vaan on kisoissa ollut tapana hiipiä lähemmäs ensimmäistä rimaa, mitä ei kaukaa näe tai nousta seisomaan ja siksi on ollut pakko kääntyä katsomaan mitä se tekee. Jos seisoo, käsken istumaan, jos istuu, kehun. Treeneissä käyn tämän jälkeen usein palkkaamassa.

Parasta koiralle tosiaan on, että saa lähtökutsun. Mutta olen ajatellut sellaista kaavaa (jota olen jo toteuttanut), että käännyn noin eka esteen kohdalla, kehun tai käsken uudelleen istumaan ja sitten kauempaa kutsun radalle. Joskus Lysti on ollut myös epävarma, jos takana on paljon porukkaa tai koiria ja silloin ajattelen kehumiseni sitä vahvistavan.