Lykylle tekniikkaa

Lykky sai huilia perjantaisen fysioterapian jälkeen rankemmasta liikunnasta. Ei sitä varsinaisesti kielletä, mutta käsittelyn tulokset kuulemma pysyvät paremmin, jos koira ei heti riehu. Lykyn tyyli tehdä kaikkea on vielä niin raju, joten en vienyt sitä uimaankaan.

Lystin kanssa kävimme eilen uimassa ja kiireettömällä luontokävelyllä. Sisäinen sinileväneurootikkoni ei löytänyt vedestä edes yksittäisiä levähituloita, joten polskittiin aika pitkään. Samalla reissulla söimme mustikoita ja pari lakkaa. Lysti kieriskeli sammalissa. Näitä hetkiä rakastan. Jo luonnossa liikkumisesta ammennan sisäistä rauhaa ja kun edellä askeltaa vielä tyytyväisen näköinen oma koira, olen ihan sydän sykkyrällä.

Tämä sopii jotenkin tähän väliin:

Tänään kävin Lykyn kanssa agilitykentällä. 

• Ensinnäkin vaadin, että se nätisti-käskyllä kulki kentälle. Siinä oli vähän jauhamista, mutta palkkasin jo siitä. Seuraamiskäskyä se uskoisi paremmin, mutten halua pilata sitä käskyä.
• Hyppytekniikkana teetin kaksi eri kaarreharjoitusta. Toinen on hevosenkengän ja toinen korttipakan vitosen mallinen. Hevosenkenkä meni hienosti, mutta korttipakan vitonen on edelleen vähän vaikea. Lykky ottaa ekstrahypyn. Vasta kotona tajusin, että olisi pitänyt madaltaa rimaa.
• Toinen painopiste oli ylösmenon kontakteissa. Kosketusalusta oli matkassa. Sen avulla mentiin A:ta ja puomin pätkää. Lykky erehtyi noin neljästi, loput ehkä noin 12 toistoa menivät just kuten kuuluu. Näitä pitää vahvistaa nyt paljon: onnistumisprosentti saisi nousta 75:stä 90:een. Samalla tuli treenattua alastulokontaktit. Vapautin Lykyn nopeasti lelulle. Kerran meni vipuun, kun en vapauttanutkaan ihan heti. Uusinnalla oli kuulo ja reaktiot kohdallaan. Rutinoituva ihminen menisi ihan samaan helppoon. 

Mitähän vielä. Olen Lystiä katsonut nyt vähän eri silmällä. Aiemmin olen ajatellut, että se on minun silmääni kaunis koira. Nyt alan uskoa, että se menee myös rotumääritelmään, kun se kerran yhdelle tuomarille kelpasi.